Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="haituvainen" data-source="post: 93517" data-attributes="member: 386">en tiedä, kuinka paljon escitalopramilla ja citalopramilla on eroa, mutta ite söin citalopramia ja en voi missään nimessä suositella sitä. se aiheutti todella voimakasta väsymystä, haukottelua, huimausta (pisteitä näkökentässä ja välillä piti mennä lattialle / kaatua sängylle tai johonkin, kun en vaan pysyny pystyssä) ja oli pistelyä käsissä. kouluun meno oli vaikeempaa kun koskaan, sillä koko ajan meinasin nukahella ja haukottelin kymmeniä ellen satoja kertoja päivässä. huimaus oli selvästi voimakkainta aamusin.äiti sano, ettei minuun oikein saanu edes mitään yhteyttä noiden kuukausien ajan, ja näytin rättiväsyneeltä haamulta D:ahdistuskin nous tosi voimakkaasti. tosin voi johtua myös koulu-uupumuksesta, mutta veikkaan lääkkeellä olleen jotain osuutta asiaan. aivan karmea lääkekokemus ja kyllä sillon tuli monta kertaa mietittyä, että ei tästä voi selvitä.tuli kirjotettua kauhee romaani lääkkeestä, joka ei edes oo alotusviestissä mainittu lääke :D mie oon lääkärin mukaan tavallista herkempi lääkkeiden sivuvaikutuksille, ja se miten kenenkin keho reagoi on toki yksilöllistä. halusin silti avautua tästä, koska haluun sanoo, et jos täällä on joku jolla on yhtä voimakkaita oireita kun miulla sillon, niin tsemppiä tosi kovasti &lt;3vaikka tää kokemus on menneisyyttä, on se silti jättäny minuun arvet siinä mielessä, että nykyään koen aikamoista pelkoa mielialalääkkeitä kohtaan D:syön kylläkin sertralinia tällä hetkellä ja siitä ei oo tullu mitään pahoja oireita, joka on lisänny pientä toivonkipinää. en kyllä tiedä, onko tuosta lääkkeestä mitään apua kuitenkaan ollu. ei ainakaan selkeesti.</blockquote>

[QUOTE="haituvainen, post: 93517, member: 386"] en tiedä, kuinka paljon escitalopramilla ja citalopramilla on eroa, mutta ite söin citalopramia ja en voi missään nimessä suositella sitä. se aiheutti todella voimakasta väsymystä, haukottelua, huimausta (pisteitä näkökentässä ja välillä piti mennä lattialle / kaatua sängylle tai johonkin, kun en vaan pysyny pystyssä) ja oli pistelyä käsissä. kouluun meno oli vaikeempaa kun koskaan, sillä koko ajan meinasin nukahella ja haukottelin kymmeniä ellen satoja kertoja päivässä. huimaus oli selvästi voimakkainta aamusin. äiti sano, ettei minuun oikein saanu edes mitään yhteyttä noiden kuukausien ajan, ja näytin rättiväsyneeltä haamulta D: ahdistuskin nous tosi voimakkaasti. tosin voi johtua myös koulu-uupumuksesta, mutta veikkaan lääkkeellä olleen jotain osuutta asiaan. aivan karmea lääkekokemus ja kyllä sillon tuli monta kertaa mietittyä, että ei tästä voi selvitä. tuli kirjotettua kauhee romaani lääkkeestä, joka ei edes oo alotusviestissä mainittu lääke :D mie oon lääkärin mukaan tavallista herkempi lääkkeiden sivuvaikutuksille, ja se miten kenenkin keho reagoi on toki yksilöllistä. halusin silti avautua tästä, koska haluun sanoo, et jos täällä on joku jolla on yhtä voimakkaita oireita kun miulla sillon, niin tsemppiä tosi kovasti <3 vaikka tää kokemus on menneisyyttä, on se silti jättäny minuun arvet siinä mielessä, että nykyään koen aikamoista pelkoa mielialalääkkeitä kohtaan D: syön kylläkin sertralinia tällä hetkellä ja siitä ei oo tullu mitään pahoja oireita, joka on lisänny pientä toivonkipinää. en kyllä tiedä, onko tuosta lääkkeestä mitään apua kuitenkaan ollu. ei ainakaan selkeesti. [/QUOTE]

En ole robotti