TILANNE ON SOS

Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
53
Reaktioarvo
119
Eli siis, päätinpä kerrankin olla rohkea ja tehdä aloitteen kiinnostavaa ihmistä kohtaan ryvettyäni päälle vuoden sydänsuruissa kahden viikon säädön takia (joka oli hyvän ystäväni ja ensisuudelmani, päättyi tietysti katkerasti, ja ei, välimme eivät ole niin kuin ennen. muistakaa olla koskematta ystäviinne lapset D:).

Mutta anyway siis, olen kiinnostunut tästä jätkästä eikä asu edes kaukana, jotain 10-15km meiltä. Juteltiin kesällä, mutta juttu kuivui kasaan koska mä en ollut valmis yrittämään mitään uutta eikä hänkään ollut mitenkään koko ajan tarjomassa seuraansa (ei olla siis nähty). Hän on hyvännäköinen ja ollaan perus juttua vaihdettu snäpissä. Asiasta kukkaruukkuun, luin Redditistä ihmisten tarinoita siiten miten eivät ole tehneet ratkaisevia siirtoja ihmissuhteissa, ja päätin kerrankin repäistä.

Kutsuin hänet sitten meille käymään kaverinsa kanssa. Tai siis kutsuin vaan hänet, mutta hän ehdotti kaveriansa mukaan seuraksi - henkiseksi tueksi vai miksi, ei hajuakaan. Nyt olen sitten melkein kakit housussa täällä, sovittiin että tulevat sunnuntaina. Mitä ihmettä mä teen kahden jätkän kanssa? Kahvia aattelin tarjota, perhe varmaan kokoontuu silmät suurina katselemaan, että nyt se on kaiken hiljaisuuden jälkeen napannut kaksi vonkaletta kylään.

Jännittää tosi paljon, sillä vaikka oon aika supliikki ja rento, meinaan silti vastakkaista sukupuolta jännittää, varsinkin kun ovat ns. vain tuttuja. Ja varsinkin sen toisen näkeminen kuumottaa, kun pidän häntä hyvin viehättävänä. Ja tietysti se, että tulevat meille sunnuntaina, kun mun koko seitsenpäinen eläinlaumaperheeni on paikalla tapittamassa.

Mun masterplanini on pikaisesti tarjota niille kahvit, sitten viedä mun huoneeseen tai vaihtoehtoisesti talliin hevosia ihmettelemään. Ponin kanssa olis ainakin vertaistukea. Eihän tässä edes tiedä, onko jätkällä oikeesti kanttia tulla tänne. Tuntuu hullulta, että edes uskalsin kysyä, mutta elämässä pitää astua mukavuusaluen ulkopuolelle. Eikö?

Ja myös stressaan sitä että osaanko keittää edes hyvää kahvia, itse kun en siitä piittaa :D Joten, te elämänviisaat varasijalaiset, heittäkää nyt edes jotain vinkkejä tällaiselle 16-vuotiaalle mental breakdownin partaalla olevalle typykälle!
 

hillasuo

Asiantuntija
Liittynyt
24.11.2022
Viestejä
2,393
Reaktioarvo
965
Ei kokemusta, en oo ikinä pyytäny poikaa meille tai muuallekkaan :D

MUTTA jos poitsu lähtee talliin sun kaa niin pidä se itelläs!!! Se ois meinaan unelma :DD
 
Ylös Pohja