Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="PinkkiHuppari" data-source="post: 85656" data-attributes="member: 112">Äh, tuntuupa pahalta sun puolesta ):Onneks sulla tosiaan on se tapaaminen kohta, koita sinnitellä jotenkin sinne asti, vaikka nyt onkin tosi paha olla. &lt;3Ja noh, voin samaistua aika moniin kohtiin. Oon ollut on off ihastunut samaan ihmiseen lapsesta asti. Hän oli siis mun ensimmäinen ihastus koskaan ja yläasteella mentiin samalle luokalle, jossa näin hänet siis ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ja ihastuin taas. Nyt näin hänet taas amiksessa parin vuoden jälkeen ja kappas jälleen jotkin kadonneet tunteet palas taksin. Eikä asiaa helpota se, että sain tänään kuulla, että hän seurustelee ja vieläpä mua paljon nätimmän tyypin kanssa.Ei siinä, tiedän, että en kuitenkaan koskaan olis hänelle uskaltanut puhua, koska en puhunut oikeestaan koko yläasteen aikanakaan. En oikeestaan edes haluaisi suhdetta, koska en koe ansaitsevani ketään ja en varmaan osais edes olla suhteessa. Silti tuntuu pahalta. Mulla menee kans mieliala jotain kunnon vuoristorataa kokoajan ja tuntuu, että syön paljon ja silti, että syön liian vähän. Haluaisin osata puhua koulupsykologille ja lääkärille, mutta enhän mä mitään kunnollista osaa sanoa ja unohdan aina kaiken. Ehkä mä sitten joskus ensvuonna saan jotain järkevää sanottua nuorisopoliklinikalla, jos nyt sinne pääsen. Paljon tsemppiä ja voimia &lt;33</blockquote>

[QUOTE="PinkkiHuppari, post: 85656, member: 112"] Äh, tuntuupa pahalta sun puolesta ): Onneks sulla tosiaan on se tapaaminen kohta, koita sinnitellä jotenkin sinne asti, vaikka nyt onkin tosi paha olla. <3 Ja noh, voin samaistua aika moniin kohtiin. Oon ollut on off ihastunut samaan ihmiseen lapsesta asti. Hän oli siis mun ensimmäinen ihastus koskaan ja yläasteella mentiin samalle luokalle, jossa näin hänet siis ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ja ihastuin taas. Nyt näin hänet taas amiksessa parin vuoden jälkeen ja kappas jälleen jotkin kadonneet tunteet palas taksin. Eikä asiaa helpota se, että sain tänään kuulla, että hän seurustelee ja vieläpä mua paljon nätimmän tyypin kanssa. Ei siinä, tiedän, että en kuitenkaan koskaan olis hänelle uskaltanut puhua, koska en puhunut oikeestaan koko yläasteen aikanakaan. En oikeestaan edes haluaisi suhdetta, koska en koe ansaitsevani ketään ja en varmaan osais edes olla suhteessa. Silti tuntuu pahalta. Mulla menee kans mieliala jotain kunnon vuoristorataa kokoajan ja tuntuu, että syön paljon ja silti, että syön liian vähän. Haluaisin osata puhua koulupsykologille ja lääkärille, mutta enhän mä mitään kunnollista osaa sanoa ja unohdan aina kaiken. Ehkä mä sitten joskus ensvuonna saan jotain järkevää sanottua nuorisopoliklinikalla, jos nyt sinne pääsen. Paljon tsemppiä ja voimia <33 [/QUOTE]

En ole robotti