Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="haituvainen" data-source="post: 54764" data-attributes="member: 386">ei todellakaan :D:: kauhee stressi että tykkääkö se toinen takas vai ei, jatkuvaa spekulointia liittyen ihastuksen käytökseen (&quot;ehkä se tykkää musta koska teki asian x mutta toisaalta ei se varmaan tykkääkään kun teki asian y&quot; :D). tulee pelkkää päänvaivaa ja pelkoa siitä että toinen vaikka satuttaa pahasti. itellä onkin yks erityisen paha seurustelukokemus, joka satutti niin paljon että edelleen tuntuu ikävältä, vaikka siitä on jo muutama vuos aikaa. muistan vaan et itkin monena yönä ja päivänä sen jälkeen, eikä se poika lähteny moneen kuukauteen pois mielestä, vaikka en enää tuntenu mitään ihastumista häntä kohtaan. itsetunto ja minäkuva romuttu aikalailla täysin, enkä oikein vieläkään oo päässy tuosta kaikesta yli, vaikka asian kanssa pystynkin elämään. en ees tienny et voin vihata jotain ihmistä, mutta sitä mie ihan oikeesti vihasin (thank god en enää, koska vihaaminen ja sellanen katkeruus jotain toista kohtaan tuntuu tosi pahalta D:). tän kokemuksen takia en haluu enää koskaan tuntea mitään vakavaa, enkä oo onneks tuntenukkaa tuon jälkeen. olis maailman kamalinta rakastua tai edes ihastua. vaikka joo tiedetään, elämä menee vaikeeks jos ei ikinä luota kehenkään ja anna tunteilleen mahollisuutta kasvaa mutta kuitenkin D:menipä tää nyt negatiiviseks D: mutta oli pakko avautua</blockquote>

[QUOTE="haituvainen, post: 54764, member: 386"] ei todellakaan :D:: kauhee stressi että tykkääkö se toinen takas vai ei, jatkuvaa spekulointia liittyen ihastuksen käytökseen ("ehkä se tykkää musta koska teki asian x mutta toisaalta ei se varmaan tykkääkään kun teki asian y" :D). tulee pelkkää päänvaivaa ja pelkoa siitä että toinen vaikka satuttaa pahasti. itellä onkin yks erityisen paha seurustelukokemus, joka satutti niin paljon että edelleen tuntuu ikävältä, vaikka siitä on jo muutama vuos aikaa. muistan vaan et itkin monena yönä ja päivänä sen jälkeen, eikä se poika lähteny moneen kuukauteen pois mielestä, vaikka en enää tuntenu mitään ihastumista häntä kohtaan. itsetunto ja minäkuva romuttu aikalailla täysin, enkä oikein vieläkään oo päässy tuosta kaikesta yli, vaikka asian kanssa pystynkin elämään. en ees tienny et voin vihata jotain ihmistä, mutta sitä mie ihan oikeesti vihasin (thank god en enää, koska vihaaminen ja sellanen katkeruus jotain toista kohtaan tuntuu tosi pahalta D:). tän kokemuksen takia en haluu enää koskaan tuntea mitään vakavaa, enkä oo onneks tuntenukkaa tuon jälkeen. olis maailman kamalinta rakastua tai edes ihastua. vaikka joo tiedetään, elämä menee vaikeeks jos ei ikinä luota kehenkään ja anna tunteilleen mahollisuutta kasvaa mutta kuitenkin D: menipä tää nyt negatiiviseks D: mutta oli pakko avautua [/QUOTE]

En ole robotti