Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Poistettukäyttäjänimi502" data-source="post: 119397" data-attributes="member: 502">Oon ollut elämästäni suuren osan todella katkera. En voinut olla tekemisissä kuin kourallisen ihmisiä kanssa, koska tunsin niin käsittämätöntä vihaa lähes jokaista ihmistä kohtaan. Vaati terapian sekä jatkuvan pyrkimyksen päästä irti siitä tunteesta. Mulle tapahtunut paha ei ole muiden syytä eikä oikeuta toivomaan muille samaa. Se ei auta mun tilannettani, vaan pikemminkin vain tappaa mut itseni sisältäpäin. Samaten jatkuva koston hautominen vie multa vain kapasiteettia iloita elämästä ja tehdä tilannetta edistäviä toimia. Eikä kostokaan toteutuessaan anna mitään tyydystä tai poista pahaa oloa, kokemusta on. Terapiasta on pari vuotta, mutta edelleen huomaan tilani muuttuvan sitä mukaa mitä myötätuntoisemmin ja avoimemmin mielin pyrin suhtautumaan kanssaeläjöihin. Tunnen edelleen kateutta esimerkiksi parasta ystävääni kohtaan, mutta en koe että kateus vaikuttaisi väleihimme millään tapaa. Osaan jälleen käyttää tunnetta siihen, että pyrin saamaan omasta elämästäni parempaa sen sijaan, että toivoisin muiden vajoavan kanssani samaan tilanteeseen. Jos asia on jokin johon en pysty vaikuttamaan, niin oman mielenrauhani kannalta järkevintä on päästää toiveesta irti ja hyväksyä tilanne. Elämä on mitä on.</blockquote>

[QUOTE="Poistettukäyttäjänimi502, post: 119397, member: 502"] Oon ollut elämästäni suuren osan todella katkera. En voinut olla tekemisissä kuin kourallisen ihmisiä kanssa, koska tunsin niin käsittämätöntä vihaa lähes jokaista ihmistä kohtaan. Vaati terapian sekä jatkuvan pyrkimyksen päästä irti siitä tunteesta. Mulle tapahtunut paha ei ole muiden syytä eikä oikeuta toivomaan muille samaa. Se ei auta mun tilannettani, vaan pikemminkin vain tappaa mut itseni sisältäpäin. Samaten jatkuva koston hautominen vie multa vain kapasiteettia iloita elämästä ja tehdä tilannetta edistäviä toimia. Eikä kostokaan toteutuessaan anna mitään tyydystä tai poista pahaa oloa, kokemusta on. Terapiasta on pari vuotta, mutta edelleen huomaan tilani muuttuvan sitä mukaa mitä myötätuntoisemmin ja avoimemmin mielin pyrin suhtautumaan kanssaeläjöihin. Tunnen edelleen kateutta esimerkiksi parasta ystävääni kohtaan, mutta en koe että kateus vaikuttaisi väleihimme millään tapaa. Osaan jälleen käyttää tunnetta siihen, että pyrin saamaan omasta elämästäni parempaa sen sijaan, että toivoisin muiden vajoavan kanssani samaan tilanteeseen. Jos asia on jokin johon en pysty vaikuttamaan, niin oman mielenrauhani kannalta järkevintä on päästää toiveesta irti ja hyväksyä tilanne. Elämä on mitä on. [/QUOTE]

En ole robotti