Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="Tumppetus" data-source="post: 119703" data-attributes="member: 64">Pitkä essee tiedossa, toivottavasti kukaan ei varsinkaan nyt tunnista mua :DTavallaan tajuan mitä meinaat tuolla kateudella. Mulla on yksi kaveri, joka on juuri sellainen stereotyyppinen elokuvien päähenkilö. Hän on tosi hyvännäköinen, hän onnistuu suunnilleen kaikessa mitä tekee ja hän on todella helposti lähestyttävä. Siis koulussa kaiken oppiminen on aina ollut hänelle helppoa ja hän sai ylioppilaskirjoituksista hyvät arvosanat vaikkei kerrannut yhtään. Hän on todella hyvässä kunnossa sekä taitava kaikessa luovuutta vaativassa ja ihmiset vaan tulevat juttelemaan hänelle koska hän on olemukseltaan helposti lähestyttävä. Luonteeltaan hän on vähän erakko mutta silti kaikki halusivat aina koulussa olla hänen kavereitaan ja opettajat tykkäsivät hänestä. Kaveriporukassa se meni aina niin, että me muut emme olleet yleensä kavereita keskenämme vaan kaikki vain halusivat viettää tämän yhden kaverin kanssa aikaa ja kilpailivat hänen huomiostaan. Juuri hiljattain hän sai unelmiensa (ja myös minun unelmieni🥲) työpaikan, vaikkei hänellä ollut juuri kokemusta alalta ja hän oli huomattavasti nuorempi kuin muut hakijat, mutta hän kuulemma onnistui luonteeltaan ja olemuksellaan vakuuttamaan työhaastattelijat.Olin varsinkin nuorempana todella kateellinen kaverilleni ja yritin ottaa hänestä esimerkkiä kaikessa, mutta lopputulos oli aina eri. Eniten minua on ärsyttänyt, kun hän ei ole itse ymmärtänyt hyvää onneaan. Esimerkiksi ennen vanhojentanssejani hän kysyi minulta ketkä kaikki minua olivat jo pyytäneet tanssimaan ja kenet aikoisin valita. Eihän minua kukaan kysynyt, vaan itse piti löytää pari. Samoin hän aina olettaa esim. että "kyllä joku tulee tarjoamaan sulle kyytiä/apua/yms. kun näkee ettei sulla ole", koska hänelle itselleen ihmiset niin tekisivät.Olen tuntenut tämän kaverini ihan pikkulapsesta asti ja ollaan nykyään tosi läheisiä. Olen siis päässyt seuraamaan läheltä myöskin hänen elämänsä kurjempia tilanteita, joista monet eivät tiedäkään. Lapsena en vaan tajunnut, kuinka rankkoja nämä asiat ovat hänelle oikeasti olleet. Vasta aikuisiällä hän on alkanut avoimemmin kertoa mulle millaista hänen elämänsä on oikeesti ollut. Olen myös tajunnut, että syy sille, miksi hän vaikuttaa onnistuvan kaikessa on se, että jos hän ei ole luonnostaan lahjakas jossain asiassa (kuten hän kyllä yleensä on :D), niin hän silti antaa aina kaikkensa vaikka olisi vaikeaa, mutta hän ei vaan ole sellainen tyyppi joka valittaisi, joten jotkut asiat ovat vain näyttäneet helpoilta. Oon toki edelleen jonkin verran kateellinen varsinkin hänen hyvästä tuuristaan (jonka hän on kyllä itsekin myöntänyt), mutta oon myös tosi onnellinen hänen puolestaan ja toivon hänelle kaikkea hyvää. Pointti on siis se, että koskaan ei voi tietää miten rankkaa jollain ihmisellä on tai miten paljon vaivaa he ovat nähneet. Lisäksi jotkut nyt vaan ovat onnekkaampia kuin toiset eikä sille voi mitään. Helpompaa vain itsellekin hyväksyä se.</blockquote>

En ole robotti