haituvainen
Työsuojeluvaltuutettu
- Liittynyt
- 1.4.2021
- Viestejä
- 1,686
- Reaktioarvo
- 1,701
Liikaa kerralla mielessä kaikkia vanhoja asioita jotka itkettää välillä tai vähintäänkin tuo haikeuden pintaan. Koen ettei mua rakasteta ja muistan sen kokemuksen monen vuoden ajalta, etten oikein kuulu mihinkään tai saa kunnon yhteyttä kehenkään. Ihan kun oisin kokonaan irrallinen tästä maailmasta, eikä pako- tai parannuskeinoa ole, vaan oon ikuisessa umpikujassa. Koen että mun elämä jää jotenkin elämättä tän takia. Miten voi elää, jos ei koe olevansa rakastettu? Jos ei lähes ikinä luo mitään kivoja muistoja saman ikästen kanssa ja on muiden silmissä se outolintu, joka ei vaan löydä omantyylistään seuraa ja kokee itsensä ja muiden välillä olevan joku paksu ja murtumaton muuri? Se kaikki epäselvyys menneistä asioista, niiden spekulointi ja murehtiminen. Miksi kävi mitä kävi. Ja oon tällä hetkellä niin herkillä, että koen pahaa mieltä siitäkin ettei vaikka joku entinen kaveri (jonka kans ei siis tullu mitään riitoja vaan ihan vaan kasvettiin erilleen) enää seuraa mua Ig:ssä mutta seuraa muita kavereitani. Tiiättehän, tulee paha mieli siitä että joku mulle tärkeä ihminen ei seuraa mua takasin. Kuulostaa ehkä naurettavalta että se sattuu, mut onhan se toisaalta ymmärrettävääkin, koska jos sie et seuraa jotakuta nii ethän sie sillon todennäkösesti myöskään ole kiinnostunut hänen asioista tai hänestä ihmisenä.
Joo en tiedä, musta vaan tuntuu että haluun uuden elämän ja uuden maailman. Tää maailma ei oo mua varten enkä vaan kuulu tänne. Ja menneisyydessä oon eläny monta vuotta semmosessa helvetissä ja elän edelleen, että voiko tästä ikinä edes nousta ylös? En usko. En jaksa uskoa. En jaksa uskoa siihen teoriaan, että kaikki järjestyy. Mitä jos ei järjesty? Ei varmasti järjesty. Ei. Kuulostaa niin uskomattomalta. Jotkut asiat ei nimittäin oo järjestyny edelleenkään, vaikka niistä aikaa onkin. Ja vaikka tällä hetkellä vointini on näin kokonaisvaltasesti aateltuna sinänsä aika neutraali (en saa mitään ahistuskohtauksia tai oo loppuunpalanu tai satuta itteeni jne., pääsen jopa kouluunkin aika hyvin), niin kyllä se epätoivo tulevaisuutta kohtaan valtaa miut välillä tosi vahvasti D:
Joo en tiedä, musta vaan tuntuu että haluun uuden elämän ja uuden maailman. Tää maailma ei oo mua varten enkä vaan kuulu tänne. Ja menneisyydessä oon eläny monta vuotta semmosessa helvetissä ja elän edelleen, että voiko tästä ikinä edes nousta ylös? En usko. En jaksa uskoa. En jaksa uskoa siihen teoriaan, että kaikki järjestyy. Mitä jos ei järjesty? Ei varmasti järjesty. Ei. Kuulostaa niin uskomattomalta. Jotkut asiat ei nimittäin oo järjestyny edelleenkään, vaikka niistä aikaa onkin. Ja vaikka tällä hetkellä vointini on näin kokonaisvaltasesti aateltuna sinänsä aika neutraali (en saa mitään ahistuskohtauksia tai oo loppuunpalanu tai satuta itteeni jne., pääsen jopa kouluunkin aika hyvin), niin kyllä se epätoivo tulevaisuutta kohtaan valtaa miut välillä tosi vahvasti D:
