Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
2
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
Tuntuu, että elämä nykyään kuormittaa ja että nuorilta vaaditaan liikaa
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="Tanssivapina" data-source="post: 20118" data-attributes="member: 154"><p>60 luvulla nuoret kävi töissä. Oma äiti ja sen kaikki toverit aloittivat duunit kovin nuorena. Tosin työllistyminen olo helpompaa. Se mikä nostaa selkäkarvat pystyyn, on kun ajatteleekin miten vaikeaa heillä opinnot oli. Ei ollut mitään Googleja,vaan kaikki lähde piti käydä kirjastosta lainaamassa. Itse saatan yhteen esseeseen lukea helposti lähemmäs sata tutkimusta (en jokaista kannesta kanteem, mutta selaimen), ajatella sama rumba fyysisten kirjojen kanssa. Ja jos lähikirjastosta ei oikeanlaista materiaalia löytynyt, niin matkustettiin toisen kylään tai kaupunkiin. Matkoihinkin menee tunteja aikaa. Siihen nähden kotona videoiden editointi kuulostaa suhteellisen helpolta. </p><p></p><p>Mutta kilpailu työ ja opintoelämässä on suuri, olet oikeassa. Samaan aikaan kansainvälistyminen tekee matkustamisesta ja uusista kulttuureista oppimisen helpommaksi (jos nyt unohdetaan korona), millaisia vaihtoehtoja ei 60-luvulla ollut. Mutta tuo myös kilpailua.</p><p>Tosin suurin ongelma on mun mielestä se millaisia kauhukuvia lapsille ja nuorille annetaan koulussa niin että usko tulevaan lopahtaa ennen kuin edes pääsee alottamaan. Kyllä sitä elämässä pärjää ilman että lukiossa menee hyvin ja oppii englannin. Elämä on suht pitkä eikä kaikki opi koulunpenkillä. Mä menin lukion kirjoitukset rimaa hipoen läpi. Lukion enkku ykkös kurssin kävin kaksi kertaa ja kokeen neljä kertaa ennen kun meni läpi. Olin susipaska Englannissa. Mun psykologian opettaja sanoi mun kirjoitusten jälkeen että en kyllä koskaan tule pääsemään yliopistoon. Ja mulla oli kamala sosiaalisten tilanteiden kammo että en ikinä uskaltanut aikuisenakin varata itse lääkäri aikaa, saati mennä sinne yksin. Usein pitkitin aina ajan varaamista kulkee oli pakko.</p><p>Nyt 11 vuotta mun kirjoituksista mulla on psykologian tutkinto, asun Englannissa, mielekäs työ mielenterveyden huollossa, opiskelen psykoterapeutiksi ja mulla on jo kaksi asiakasta. Kaikki tämä englannin kielellä... </p><p>Eli oikeasti, nuorille luodaan turhaan suuret paineet jotka johtaa burnouttiin. Kaikki ei suoriudu samalla tempolla ja se on ok! Veljeni pääsi yläasteen läpi vain suorittamalla extra kursseja kesällä. Ei opiskellut sen jälkeen päivääkään. Nyt tienaa 4000 kuukaudessa raksahommilla.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="Tanssivapina, post: 20118, member: 154"] 60 luvulla nuoret kävi töissä. Oma äiti ja sen kaikki toverit aloittivat duunit kovin nuorena. Tosin työllistyminen olo helpompaa. Se mikä nostaa selkäkarvat pystyyn, on kun ajatteleekin miten vaikeaa heillä opinnot oli. Ei ollut mitään Googleja,vaan kaikki lähde piti käydä kirjastosta lainaamassa. Itse saatan yhteen esseeseen lukea helposti lähemmäs sata tutkimusta (en jokaista kannesta kanteem, mutta selaimen), ajatella sama rumba fyysisten kirjojen kanssa. Ja jos lähikirjastosta ei oikeanlaista materiaalia löytynyt, niin matkustettiin toisen kylään tai kaupunkiin. Matkoihinkin menee tunteja aikaa. Siihen nähden kotona videoiden editointi kuulostaa suhteellisen helpolta. Mutta kilpailu työ ja opintoelämässä on suuri, olet oikeassa. Samaan aikaan kansainvälistyminen tekee matkustamisesta ja uusista kulttuureista oppimisen helpommaksi (jos nyt unohdetaan korona), millaisia vaihtoehtoja ei 60-luvulla ollut. Mutta tuo myös kilpailua. Tosin suurin ongelma on mun mielestä se millaisia kauhukuvia lapsille ja nuorille annetaan koulussa niin että usko tulevaan lopahtaa ennen kuin edes pääsee alottamaan. Kyllä sitä elämässä pärjää ilman että lukiossa menee hyvin ja oppii englannin. Elämä on suht pitkä eikä kaikki opi koulunpenkillä. Mä menin lukion kirjoitukset rimaa hipoen läpi. Lukion enkku ykkös kurssin kävin kaksi kertaa ja kokeen neljä kertaa ennen kun meni läpi. Olin susipaska Englannissa. Mun psykologian opettaja sanoi mun kirjoitusten jälkeen että en kyllä koskaan tule pääsemään yliopistoon. Ja mulla oli kamala sosiaalisten tilanteiden kammo että en ikinä uskaltanut aikuisenakin varata itse lääkäri aikaa, saati mennä sinne yksin. Usein pitkitin aina ajan varaamista kulkee oli pakko. Nyt 11 vuotta mun kirjoituksista mulla on psykologian tutkinto, asun Englannissa, mielekäs työ mielenterveyden huollossa, opiskelen psykoterapeutiksi ja mulla on jo kaksi asiakasta. Kaikki tämä englannin kielellä... Eli oikeasti, nuorille luodaan turhaan suuret paineet jotka johtaa burnouttiin. Kaikki ei suoriudu samalla tempolla ja se on ok! Veljeni pääsi yläasteen läpi vain suorittamalla extra kursseja kesällä. Ei opiskellut sen jälkeen päivääkään. Nyt tienaa 4000 kuukaudessa raksahommilla. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
Tuntuu, että elämä nykyään kuormittaa ja että nuorilta vaaditaan liikaa
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
