Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="haituvainen" data-source="post: 82307" data-attributes="member: 386">mikään ei tunnu niin pahalta ku syyllisyys, joka tulee ihan turhaan D: oon siis ollu joiltakin ruotsin tunneilta pois, koska ne päivät on ollu sellasia, että miulla on ollu pelkästään sitä ruotsi yhen tunnin verran. miun lv sano lukuvuoden alussa, että jos on vaan yks oppitunti, niin sillon saa päättää tuleeko koululle vai tekeekö kotona. tänään ku olin poissa ruotsin tunnilta kyseisen syyn takia, niin ruotsin ope sano wilmassa, et &quot;muistathan, että etätunnit eivät ole ensisijainen opiskelumuoto meillä&quot;. suurimman osan tunneista oon siis ollu paikalla ja viimeaikoina ku oon jääny ruotsin tunneilla kotiin, nii miulla on ollu siihen ihan ns. oikee syy, tyyliin että oli huono olo ja kävin psykalla yms. en nyt tiiä saako tästä mitään selvää, mutta pointti siis se, että kokonaisuutena kun miettii,.nii oon tehny hyvin. silti jostain kumpuaa oikein sellanen kuristava syyllisyys, joka sai miut jopa itkemään äsken. ihan ku oisin tehny maailman suurimman synnin ja suunnilleen murhannut jonkun. luulen että tää tunnelukko tulee lapsuudestani, koska koin paljon nimenomaan turhaa syyllisyyttä ja huonommuutta isäni takia. soimaan itteeni jatkuvasti siitä etten tajunnut, että ois tärkeetä olla siellä tunneilla paikan päällä (ellei sitten oo kipeenä, lääkärissä tms.). tavallaan mie sen tiesinkin koska meillä on nyt torstaina koe, totta kai ois hyvä siis olla kärryillä mitä siellä tunneilla puhutaan. mutta jostain syystä en edes muistanu että meillä on se koe ja jotenki vaan tuntu pahalta se ajatus siitä, et oisin menny tänään koululle. nyt sen syyllisyyden lisäks vielä pelkään, että koe menee huonosti sen takia että oon nyt ollu varmaan neljältä tunnilta poissa. miten tästä syyllisyydestä pääsee eroon D:: sanokaa etten oo tehny mitään kauheeta ja etten kuole tähän D:</blockquote>

[QUOTE="haituvainen, post: 82307, member: 386"] mikään ei tunnu niin pahalta ku syyllisyys, joka tulee ihan turhaan D: oon siis ollu joiltakin ruotsin tunneilta pois, koska ne päivät on ollu sellasia, että miulla on ollu pelkästään sitä ruotsi yhen tunnin verran. miun lv sano lukuvuoden alussa, että jos on vaan yks oppitunti, niin sillon saa päättää tuleeko koululle vai tekeekö kotona. tänään ku olin poissa ruotsin tunnilta kyseisen syyn takia, niin ruotsin ope sano wilmassa, et "muistathan, että etätunnit eivät ole ensisijainen opiskelumuoto meillä". suurimman osan tunneista oon siis ollu paikalla ja viimeaikoina ku oon jääny ruotsin tunneilla kotiin, nii miulla on ollu siihen ihan ns. oikee syy, tyyliin että oli huono olo ja kävin psykalla yms. en nyt tiiä saako tästä mitään selvää, mutta pointti siis se, että kokonaisuutena kun miettii,.nii oon tehny hyvin. silti jostain kumpuaa oikein sellanen kuristava syyllisyys, joka sai miut jopa itkemään äsken. ihan ku oisin tehny maailman suurimman synnin ja suunnilleen murhannut jonkun. luulen että tää tunnelukko tulee lapsuudestani, koska koin paljon nimenomaan turhaa syyllisyyttä ja huonommuutta isäni takia. soimaan itteeni jatkuvasti siitä etten tajunnut, että ois tärkeetä olla siellä tunneilla paikan päällä (ellei sitten oo kipeenä, lääkärissä tms.). tavallaan mie sen tiesinkin koska meillä on nyt torstaina koe, totta kai ois hyvä siis olla kärryillä mitä siellä tunneilla puhutaan. mutta jostain syystä en edes muistanu että meillä on se koe ja jotenki vaan tuntu pahalta se ajatus siitä, et oisin menny tänään koululle. nyt sen syyllisyyden lisäks vielä pelkään, että koe menee huonosti sen takia että oon nyt ollu varmaan neljältä tunnilta poissa. miten tästä syyllisyydestä pääsee eroon D:: sanokaa etten oo tehny mitään kauheeta ja etten kuole tähän D: [/QUOTE]

En ole robotti