Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="azgeda" data-source="post: 136983" data-attributes="member: 26">Alkuun: nyt pääsen vihdoin ja viimein julkasemaan tän mun tarinan kuvien kera, jota oon oottanu pitkään :)!Alotetaan ihan alusta...-kun olin lapsi, meiän perheessä ei ollu säännöllistä karkkipäivää, vaan saatiin herkkuu millon teki mieli. Koska oon aina ollu herkkuperse, niin myöhemmin se oli jokapäivä ja yleisurheilun lopettamisen myötä (11 vuotiaana) en urheillu samalla tavalla enää, joten ne herkut alko ottaa kiinni. Mainittakoot, että mullehan ei ikinä tullu mitään kunnon kasvupyrähdystä ja 12-13 vuotiaana jäin 170cm, niin tottakai siinä alko kasvaa leveysmitassa.-6-luokalla mua alettiin kiusata ja mut syrjäytettiin muista luokkalaisista. Sillon aloin syödä jokapäivä kauhee määrä herkkuja (muistan kun yhellä kerralla söin berliininmunkin, jätskii, suklaata, limpparii... tommosta se oli aikalailla joka ikinen päivä). Kaiken lisäks ADHD (johon mulla sillon ei ollu diagnoosia) vaikutti asiaan, koska ADHD aivot tunnetusti kerjää nopeaa dopamiinia, mitä mm. saa herkuista.-yläasteella olin ihan pohjalla. Olin koukuttunu herkkuihin ilman minkään näköstä itsekurii. Ja jossain vaiheessa lopetin vaan liikkumisen kokonaan, että makasin koulun jälkeen sängyllä ja katoin youtubee kaiket päivät.[ATTACH=full]6198[/ATTACH]^mulla iho oli tosi huonossa kunnossa (kasvo kuvissa vanha kuva on aina vasemmanpuoleinen), enkä oikeestaan välittäny hoitaa sitä. Useissa selfieissä käytin myös filtterii tai peitin suun & leuan käellä. Harvinaista nähä ei-filtteröityjä kuvia noilta ajoilta, mutta semmosiakin löytyy onneks.[ATTACH=full]6199[/ATTACH]^huomaan, miten paljon kasvot on hoikistunu ja tietyt piirteet on tullu paremmin esille tai "terävöityny" (mm. poskipäät ja leukalinja).[ATTACH=full]6200[/ATTACH]^ja tuosta kuvasta sen kasvojen pyöreyden kaksarii myöten huomaa parhaiten, sekä miten terveet mun kasvot on nykysin.-inhottaa ajatella, miten paljon vihasin itteeni aikoinaan. En rakastanu mitään ittessäni. Mulla oli vaan semmonen ajattelutapa, että haluun laihtuu _mahollisimman nopeesti_, mutta tuo ei ikinä johda pitkälle! Yritin lukuisia dieettejä, jotka aina epäonnistu (ei kannata koittaa muuttaa elämäntapoja sormia napsauttamalla, vaan pikkuhiljaa). Olin ja oon myös tosi malttamaton, joten kun tuloksia ei tullu haluamaani aikaan (eli mahollisimman nopeesti), niin olin jo luovuttamassa. Lisäks olin vaan liian koukuttunu herkkuihin, enkä halunnu luopuu niistä. En oo vieläkään luopunu herkuista, mutta kohtuu kaikella (siitä myöhemmin).[ATTACH=full]6201[/ATTACH]^taisin olla painavimmillani 2019 & 2020. Konfirmaatio oli juurikin 2019, jolloin tuo kyseinen mekko mahtu mun päälle just ja just! Ei ollu varaa lihoo silloin. Mutta vuos sitten kun kokeilin huvikseni tuota mekkoo uudelleen, niin...noh, kuten huomaatte, edelleen just ja just :D[ATTACH=full]6202[/ATTACH][ATTACH=full]6203[/ATTACH]-lopullisen muutoksen alotin 2020. Muistan nähneeni semmoselta henkilöltä, kun Michelle McDaniel (youtube kanava: my thoughts will probably offend you) lukuisia eri videoita, jotka motivoi mua alottamaan ja jatkamaan. Kenties hänen tausta sai mut inspiroitumaan, kun hänelläkään ei ollu kontrollia herkkujen suhteen, mutta nyt? Lihaksikas daami. Ajattelin, että jos hän pysty siihen, niin kyllä pystyn minäkin (ja niinhän minä tein sen).-lukion ykkösellä, kun oli terveystarkastus, uskalsin kattoo paljonko painoin: 81kg. Olin siitä niin ilonen, koska olin ollu monta vuotta yli 85kg. Kysyin myös, että paljonko painoin 8-luokan kevään tarkastuksessa (sillon en uskaltanu kattoo painoo, vaikka se mitattiin) ja painoin 90kg, mikä ei oo suotava paino 170cm pitkälle. Tiiän myös sen, että jossain vaiheessa oon aivan varmasti painanu vähän reilu 90kg, kun 8-luokan terveystarkastuksesta se paino vielä nous (kropasta sen muutoksen huomasin).-sanon aina, että 2020 oli mulle parasta aikaa, koska sillon tein lopullisen elämäntapamuutoksen. En ees haluu ajatella, missä kunnossa olisin nyt, jos en ois pitäytyny päättäväisenä... Rupesin urheilemaan pikkuhiljaa ja tottakai annoskoot on myös pienentyny ajan kanssa. Alkuun kävelin vaan koulusta kotiin (4km), mutta pikku hiljaa lisäsin kilometrejä ja nyt meenkin päivässä lenkkinä joku 12-16km + muu hyötyliikunta. Treenaan lihaskuntoo säännöllisesti ja lautaselle on alkanu tulla enemmän kasviksia! Aiemmin söin tosi usein roskaruokaa, mutta nyt miellän kotiruokaa (roskaruokaa nautin sillon tällön). Ja mitä tulee herkkuihin, niin ne kerran viikossa (ja kohtuudella). Jotenkin tuntuu, että nykyään nautin herkuista paljon enemmän, kun niitä syö kerran viikossa, eikä joka ikinen päivä.[ATTACH=full]6204[/ATTACH]^2020 keväällä (9-luokan loppu) olin jo pienentyny jonkinverran. Ja etin huvikseni kuvan vaatteet päälle ja kokeilin :D Farkut on aivan liian isot vyötäröstä! Paitakin on melkosen iso ja se menee oudosti rullalle...-ennen viimeistä kuvaa, voisin nopeesti kertoo mitä fyysisiä ja mielenterveydellisiä haittoja epäterveellisistä tavoista koitu (tai mitä huomasin sen jälkeen, kun muutin elämäntavat)Fyysiset:-oon monesti vaan tajunnu, miten kevyeeltä käveleminen tuntuu-monesti mulla oli nivelet kipeinä(jostain syystä en tähän keksi enempää ja kun ihon kuntokin on mainittu)Mielenterveydelliset:-tosiaan mulla on diagnosoituna ADHD, joten keskittymisvaikeudet on mun arkipäivää. Kuitenkin kun mulla oli epäterveelliset elämäntavat, niin sillon mun mieli oli entisestään ns. solmussa ja oli tosi vaikee keskittyy.-mulla oli entistä enemmän vaikeuksia nukahtaa ja unenlaatu oli melko heikko!(tähänkään en nyt keksi enempää miettii).-kuten jo aiemmin mainitsin, niin vihasin tosiaan itteeni ja mun kroppaa. Kuitenkin...oiskohan ollu 8-luokan lopulla, kun aloin pikkuhiljaa tykätä ittestäni. Aloin pikkuhiljaa hyväksyy itteni ja se oli myös avain siinä painonpudottamisessa. Mulla ei ollu enää mikään kiire saada noita ekstra kiloja pois, vaan halusin täysin keskittyy elämäntapamuutokseen. Rakastin itteeni, joten tein muutoksen mun parhaaks. [ATTACH=full]6205[/ATTACH]^nykysin rakastan liikkumista ja sen myötä on kertyny vähän lihaksia (tän kuvan otin joku 2-3vk sitten, kun tajusin että mullahan on vatsalihasten alkuu). Oon miettiny pitkään, että alottasin salilla käymisen (treenaan vaan kotona), koska haluun enemmän lihaksia ja fyysistä voimaa (mulla on muutenkin aika vahva kroppa ja lihaksia kertyy aika helposti).-yläasteella lihakset oli mun unelma ja haaveilin myös asepalveluksen suorittamisesta. Ajattelin, että sillon olisin fyysisesti paremmassa kunnossa. Noh, asepalvelukseen haen ens tammikuussa ja toivonmukaan pääsisin sen heinäkuussa 2024 alottamaan. Siihen mennessä mulla on vielä rutkasti aikaa kohottaa kuntoo entisestään :)!-vaikka tein muutoksen, niin silti menneisyys kummittelee yhä. Kaikki päivät ei oo yhtä hyviä. Joskus tulee pakonomanen tarve saaha herkkuu, mutta nykysin itsekuri on parempi :)! Maltan oottaa viikonloppuu, tai otan jotain pientä (mm. soijakaakao, välipalapatukka, tms < eikä noikaan oo missään nimessä kauheen terveellisiä, mutta noista mulle ei tuu tarvetta saaha lisää ja lisää, kuten jos söisin vaikka suklaapatukan).Loppu:-haluun mainita, että tän kirjotuksen ei ollu tarkotus tuottaa mielipahaa kellekään, taikka ns. syyllistää yhtään ketään. Sun ei missään nimessä tarvii stressata omasta kropastas, vaikka tottakai toivon jokaiselle pitkää ja terveellistä elämää! Mutta ihan sama minkälainen kroppa sulla on, niin oot ihan yhtä arvokas kun kaikki muutkin.Miks tein tän kirjotuksen?-mä oon ylpee itestäni ja siitä muutoksesta minkä tein, koska se ei ollu helppoo. Oon erittäin kiitollinen menneisyyden minälleni, että tein lopullisen päätöksen. Kaiken lisäks oon turhan kauan katellu näitä kuvia yksin, mutta en tiiä missä muuallakaan julkasta... Ja kaikista eniten halusin kertoo tän koko tarinan alusta loppuun, mitä en ehkä instagramiin, tms. lähtis. Toivon myös, että ehkä tää inspiroi jotakuta.-kiitos!</blockquote>

En ole robotti