Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Poistettukäyttäjänimi174" data-source="post: 97662" data-attributes="member: 174">Voisin kyllä avata tätä tapausta, se saattaa auttaa ihmisiä tai ainakin antaa jotain vertaistukea. TW itsetuhoiset ajatukset/itsemurha[SPOILER]Olin jo useamman kuukauden ajan ajatellut erikoisia asioita kuolemasta. Saatoin suunnitella lähes huomaamattani täysin valmiin itsemurhan tai hankalassa tilanteessa ajatella että no, ainahan voin kuolla. Ikipäivänä en olisi kuvitellut lähteväni oikeasti toteuttamaan näitä ajatuksia, mutta hämmennyin niistä ja tajusin, etteivät ne ole terveitä. En kuitenkaan osannut lopettaa, ajatukset olivat kuin ne olisivat tulleet jostain täysin muualta kuin omasta mielestäni enkä voinut kontrolloida niitä. [/SPOILER]Mietin kertomista melko kauan. En kuitenkaan ollut päättänyt valmiiksi, että kerron juuri tänään. Se vain tuli yhtäkkiä mieleen kun olin siellä psykan luona. Ensin hän kyseli lisäkysymyksiä ja kartoitti tilanteeni. Sitten sovimme, että hän soittaa jommalle kummalle vanhemmistani. Sain itse päättää. Päätin äitini. Isäni ei oikeastaan tiedä asiasta vieläkään. Äitikään ei ole reagoinut tietoon erityisemmin eikä ole edes kysynyt minulta asiasta. Minusta se on ihan hyvä niin. Ainakin on nyt ihmisiä, jotka tietää, missä mennään. Pelkäsin, että minua aletaan vahtia, mutta se oli täysin turhaa. Mikään ei ole muuttunut.</blockquote>

[QUOTE="Poistettukäyttäjänimi174, post: 97662, member: 174"] Voisin kyllä avata tätä tapausta, se saattaa auttaa ihmisiä tai ainakin antaa jotain vertaistukea. TW itsetuhoiset ajatukset/itsemurha [SPOILER]Olin jo useamman kuukauden ajan ajatellut erikoisia asioita kuolemasta. Saatoin suunnitella lähes huomaamattani täysin valmiin itsemurhan tai hankalassa tilanteessa ajatella että no, ainahan voin kuolla. Ikipäivänä en olisi kuvitellut lähteväni oikeasti toteuttamaan näitä ajatuksia, mutta hämmennyin niistä ja tajusin, etteivät ne ole terveitä. En kuitenkaan osannut lopettaa, ajatukset olivat kuin ne olisivat tulleet jostain täysin muualta kuin omasta mielestäni enkä voinut kontrolloida niitä. [/SPOILER] Mietin kertomista melko kauan. En kuitenkaan ollut päättänyt valmiiksi, että kerron juuri tänään. Se vain tuli yhtäkkiä mieleen kun olin siellä psykan luona. Ensin hän kyseli lisäkysymyksiä ja kartoitti tilanteeni. Sitten sovimme, että hän soittaa jommalle kummalle vanhemmistani. Sain itse päättää. Päätin äitini. Isäni ei oikeastaan tiedä asiasta vieläkään. Äitikään ei ole reagoinut tietoon erityisemmin eikä ole edes kysynyt minulta asiasta. Minusta se on ihan hyvä niin. Ainakin on nyt ihmisiä, jotka tietää, missä mennään. Pelkäsin, että minua aletaan vahtia, mutta se oli täysin turhaa. Mikään ei ole muuttunut. [/QUOTE]

En ole robotti