kuljeskelija
Matkalla
- Liittynyt
- 3.2.2021
- Viestejä
- 888
- Reaktioarvo
- 861
Huoh hoih.
Asetan itseni bustausvaaraan, mutta se onkin tällä hetkellä pienin ongelmistani, joten en jaksa enää edes välittää.
Tänään meni kaikki päin persettä. Aamulla oli koe, jonka muistin, noh, tänä aamuna. Lähdin siinä sitten valmiiksi huonolla tuulella kouluun, kun ahdisti ja stressasi ( terv. entinen hikkeoppilas ). Kaiken lisäksi meinasin myöhästyä koulusta. Ihanaa. Tämä tosin on vasta tarinan alku. Jatkamme maantiedon tuntia edeltävään välituntiin.
En tiedä mitä silloin tapahtui että näin kävi, mutta maailma alkoi pyöriä ja en meinannut saada henkeä, mikä aiheutui ahdistuskohtauksesta. En tiedä miksi se tuli, sillä istuin rauhassa käytävällä ystävieni vieressä. Se oli hirveä tunne.
Koulu onneksi loppui pian, ja suuntasin kahden kaverini kanssa toisen heistä kotiin. En tiedä miksi ajauduimme edes puhumaan aiheesta, mutta päädyin lopulta traumadumppaamaan koko elämäni heille. Sen jälkeen alkoi taas ahdistaa. Lopulta kykenin vain makaamaan kaverini huoneen lattialla tuijottaen seinää sillä välin kun kaverini juttelivat keskenänsä. ( Mikä oli hyvä, sillä en olisi kestänyt jos minulle olisi puhuttu. Toki kaverini tarkisti välillä, miten voin, mutta se ei haitannut. )
Olen edelleen ihastunut yhteen rinnakkaisluokkalaiseen poikaan. Laitoin tänään hänelle pitkästä aikaa viestiä – mikä lienee rohkea temppu huomioon ottaen, että en ole uskaltanut puhua hänelle noin puoleen vuoteen. Yritin avata keskustelua. Vastaus ilmaantui 7 tunnin päästä. "Ok."
Kaiken lisäksi pian tämän jälkeen heilautin päätäni, jolloin kuulokkeeni putosivat lattialle. Nyt en saa niitä enää päälle, sillä virtanäppäin on jumissa.
Juttu on kannaltani huono, sillä kärsin jonkin sortin aistiyliherkkyydestä, varsinkin äänille. Olen käyttänyt kuulokkeita ja kuunnellut ns. white noisea blokatakseni ulkomaailman äänet. Nyt kun en saa niitä päälle, joudun kestämään kaiken stimulaation kerralla ( valot, äänet, tuntoaisti, hajut, jne. ), jolloin ylikuormitun ja saan jonkinlaisen, noh, ei voi sanoa raivokohtaus, mutta tiuskin kaikille jotka edes puhuvat minulle, itken, potkin seiniä ja niin edelleen. En voi sille mitään, teen niin kun oloni on äärimmäisen huono tai ylikuormittunut.
Huoh. Tekisi mieli kadota loppuiäksi jonnekin peiton taikka maan alle. En halua enää jaksaa, kun minä olen tälläinen epäonninen Aku Ankka ja onneton tunari. :/
Asetan itseni bustausvaaraan, mutta se onkin tällä hetkellä pienin ongelmistani, joten en jaksa enää edes välittää.
Tänään meni kaikki päin persettä. Aamulla oli koe, jonka muistin, noh, tänä aamuna. Lähdin siinä sitten valmiiksi huonolla tuulella kouluun, kun ahdisti ja stressasi ( terv. entinen hikkeoppilas ). Kaiken lisäksi meinasin myöhästyä koulusta. Ihanaa. Tämä tosin on vasta tarinan alku. Jatkamme maantiedon tuntia edeltävään välituntiin.
En tiedä mitä silloin tapahtui että näin kävi, mutta maailma alkoi pyöriä ja en meinannut saada henkeä, mikä aiheutui ahdistuskohtauksesta. En tiedä miksi se tuli, sillä istuin rauhassa käytävällä ystävieni vieressä. Se oli hirveä tunne.
Koulu onneksi loppui pian, ja suuntasin kahden kaverini kanssa toisen heistä kotiin. En tiedä miksi ajauduimme edes puhumaan aiheesta, mutta päädyin lopulta traumadumppaamaan koko elämäni heille. Sen jälkeen alkoi taas ahdistaa. Lopulta kykenin vain makaamaan kaverini huoneen lattialla tuijottaen seinää sillä välin kun kaverini juttelivat keskenänsä. ( Mikä oli hyvä, sillä en olisi kestänyt jos minulle olisi puhuttu. Toki kaverini tarkisti välillä, miten voin, mutta se ei haitannut. )
Olen edelleen ihastunut yhteen rinnakkaisluokkalaiseen poikaan. Laitoin tänään hänelle pitkästä aikaa viestiä – mikä lienee rohkea temppu huomioon ottaen, että en ole uskaltanut puhua hänelle noin puoleen vuoteen. Yritin avata keskustelua. Vastaus ilmaantui 7 tunnin päästä. "Ok."
Kaiken lisäksi pian tämän jälkeen heilautin päätäni, jolloin kuulokkeeni putosivat lattialle. Nyt en saa niitä enää päälle, sillä virtanäppäin on jumissa.
Juttu on kannaltani huono, sillä kärsin jonkin sortin aistiyliherkkyydestä, varsinkin äänille. Olen käyttänyt kuulokkeita ja kuunnellut ns. white noisea blokatakseni ulkomaailman äänet. Nyt kun en saa niitä päälle, joudun kestämään kaiken stimulaation kerralla ( valot, äänet, tuntoaisti, hajut, jne. ), jolloin ylikuormitun ja saan jonkinlaisen, noh, ei voi sanoa raivokohtaus, mutta tiuskin kaikille jotka edes puhuvat minulle, itken, potkin seiniä ja niin edelleen. En voi sille mitään, teen niin kun oloni on äärimmäisen huono tai ylikuormittunut.
Huoh. Tekisi mieli kadota loppuiäksi jonnekin peiton taikka maan alle. En halua enää jaksaa, kun minä olen tälläinen epäonninen Aku Ankka ja onneton tunari. :/
