Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="kromi" data-source="post: 75964" data-attributes="member: 303">Ehdottomasti kannattaa yrittää rohkaistua ja hakea apua. Se ensimmäinen askel on vaikea, mutta pikku hiljaa se helpottuu siitä! Oon itse aina ajatellut, ettei kannata lopettaa ja luovuttaa ennen kuin on kokeillut muut vaihtoehdot! Vähän silleen, että ainahan sitä voi sitten luovuttaa sen jälkeen, kun on ensin edes kokeillut. Olisiko helpompaa, jos ensin vaikka kirjoitat ylös, mitä haluaisit sanoa koulupsykologille? Että jos tuntuukin, että ei saakaan sanottua mitään, kun menee sen luokse, niin voit aina antaa sen lapun sille. Tärkeintä olisi, että joku tietäisi, että tarvit apua!&nbsp; Ja jos et uskalla tai pysty mennä terkkarille tai psykologille, kerro vaikka jollekin mukavalle opettajalle, jos sellaisia siis on.Tai vanhemmille tai sisaruksille. Tiedän, että susta tuntuu ettet halua kuormittaa niitä, mutta ne varmasti välittää susta, ja ennemmin tai myöhemmin ne huomaa että joku on vialla. Helpottaa paljon, jos ne tietää sun saavan apua! Lisäksi, sun vanhemmat on aikuisia ja niillä on paljon ememmän kapasiteettia kestää tällaista kuormitusta kuin sulla yksin! Ja niiden tehtävä sun vanhempina on auttaa tällaisissa asioissa! Sä et voi ottaa sun perheenkin hyvinvointia omaksi kuormaksesi, vaan nyt just sun pitää pitää huolta itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi!</blockquote>

[QUOTE="kromi, post: 75964, member: 303"] Ehdottomasti kannattaa yrittää rohkaistua ja hakea apua. Se ensimmäinen askel on vaikea, mutta pikku hiljaa se helpottuu siitä! Oon itse aina ajatellut, ettei kannata lopettaa ja luovuttaa ennen kuin on kokeillut muut vaihtoehdot! Vähän silleen, että ainahan sitä voi sitten luovuttaa sen jälkeen, kun on ensin edes kokeillut. Olisiko helpompaa, jos ensin vaikka kirjoitat ylös, mitä haluaisit sanoa koulupsykologille? Että jos tuntuukin, että ei saakaan sanottua mitään, kun menee sen luokse, niin voit aina antaa sen lapun sille. Tärkeintä olisi, että joku tietäisi, että tarvit apua! Ja jos et uskalla tai pysty mennä terkkarille tai psykologille, kerro vaikka jollekin mukavalle opettajalle, jos sellaisia siis on. Tai vanhemmille tai sisaruksille. Tiedän, että susta tuntuu ettet halua kuormittaa niitä, mutta ne varmasti välittää susta, ja ennemmin tai myöhemmin ne huomaa että joku on vialla. Helpottaa paljon, jos ne tietää sun saavan apua! Lisäksi, sun vanhemmat on aikuisia ja niillä on paljon ememmän kapasiteettia kestää tällaista kuormitusta kuin sulla yksin! Ja niiden tehtävä sun vanhempina on auttaa tällaisissa asioissa! Sä et voi ottaa sun perheenkin hyvinvointia omaksi kuormaksesi, vaan nyt just sun pitää pitää huolta itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi! [/QUOTE]

En ole robotti