Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="PinkkiHuppari" data-source="post: 77670" data-attributes="member: 112"><p>Oon sen oikeestaan hyväksynyt jo ajat sitten. En osaa tutustua ihmisiin, en uskalla ikinä olla oma itseni ja mietin tarkkaan kaiken mitä sanon ja mielummin oonkin vaan hiljaa. Meillä oli ekan kuukauden ajan ihan kiva pieni luokka jossa oli helppo olla. Olin noin viikon pois ja yhtäkkiä olin ihan eri luokassa. Lisää ihmisiä, kaikilla oli jonkinlainen kaveri ja ihmiset puhu toisilleen. Mä vaan istuin yksin ja olis jostain syystä tehny mieli huutaa, koska tuntu niin pahalta, että mun ympärillä ei ollut yhtäkään samaistuttavaa ihmistä tai sellasta samanlaista rauhaa, kun aiemmin. Ne uudet ihmiset oli tutustunut jo muihin ja mä en ollut puhunut kunnolla vielä kenellekään. En halua enää mennä siihen luokkaan. Oon ollut nyt sellaisessa pienemmässä erityisluokan tyyppisessä ryhmässä ja haluaisin jatkossakin olla, koska siellä voin vaan istua yksin ja olla hiljaa. Ei mua kiinnosta tuleeko musta kuinka rikkinäinen tai syrjäytynyt, koska en oo koskaan onnistunut ihmissuhteissa. En tiedä miks välillä vaan tuntuu pahalta, koska en tiiä haluaisiko oikeesti ees kavereita. Tuntuu, että en ansaitse niitä, kun oon tällänen.</p></blockquote><p></p>

[QUOTE="PinkkiHuppari, post: 77670, member: 112"] Oon sen oikeestaan hyväksynyt jo ajat sitten. En osaa tutustua ihmisiin, en uskalla ikinä olla oma itseni ja mietin tarkkaan kaiken mitä sanon ja mielummin oonkin vaan hiljaa. Meillä oli ekan kuukauden ajan ihan kiva pieni luokka jossa oli helppo olla. Olin noin viikon pois ja yhtäkkiä olin ihan eri luokassa. Lisää ihmisiä, kaikilla oli jonkinlainen kaveri ja ihmiset puhu toisilleen. Mä vaan istuin yksin ja olis jostain syystä tehny mieli huutaa, koska tuntu niin pahalta, että mun ympärillä ei ollut yhtäkään samaistuttavaa ihmistä tai sellasta samanlaista rauhaa, kun aiemmin. Ne uudet ihmiset oli tutustunut jo muihin ja mä en ollut puhunut kunnolla vielä kenellekään. En halua enää mennä siihen luokkaan. Oon ollut nyt sellaisessa pienemmässä erityisluokan tyyppisessä ryhmässä ja haluaisin jatkossakin olla, koska siellä voin vaan istua yksin ja olla hiljaa. Ei mua kiinnosta tuleeko musta kuinka rikkinäinen tai syrjäytynyt, koska en oo koskaan onnistunut ihmissuhteissa. En tiedä miks välillä vaan tuntuu pahalta, koska en tiiä haluaisiko oikeesti ees kavereita. Tuntuu, että en ansaitse niitä, kun oon tällänen. [/QUOTE]

En ole robotti