Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 26203" data-attributes="member: 34"><p>Pienenä olin ehkä jollain tasolla ihastunut jonkun barbie-leffan hahmoon joka oli siis naispuolinen. Oisko se ollu se merenneitoleffa D: saatto mulla ollu muitakin fiktiivisiä naispuolisia ihastuksia tho. Myös pienenä, ehkä ala-asteikäisenä, laitoin simsissä kaksi tyttösimiä suutelemaan, tokihan kuka tahansa voi niin tehdä koska miksi ei mutta luulen että mulla se liittyi ehkä myös siihen että saatoin miettiä sillon, et onks tää sitä mitä haluun, et haluisinko mä siis suudella jotain tyttöä. Olin ihastunut myös pienenä tyttöpuoliseen kaveriini tai tuttuun ja taisin sen sille sanoakin, mutta ehkä luulin sen ihastuksen olevan jokin random "läppä". Hauskaa että sen ikäisenä olin myös ihastunut muutamaan poikaan. Aika selkeä merkki biseksuaalisuudesta, etten sanoisi. Muistan myös ne muutamat naispuoliset youtuberit joita aloin kattomaan pienenä (ehkä joskus ala-asteen loppupuolella) mm. Soikku oli yks niistä, ja pohdin silloin aika paljonkin että tykkäänkö vaan kattoa niiden videoit vai oonko jotenki lievästi ihastunu niihi. No, en vieläkään oo varma oliko ne ihastuksia mutta saattoi ne ollakin, ainakin ehkä lieviä sellasia. Mutta en varmaa lukenut niitä itse silloin niinkään ihastuksina. Muistan myös ku katoin Mona tomperin sen jonku videon missä se sano olevansa lesbo ja olin iha et "😧" ja muistan vaan hämmentyneeni kovasti kaikesta tämmösestä, mut en osaa oikeen sanoilla selittää miltä se tuntui ja mitä ajattelin. Kai mä jollain tasolla samaistuin siihen mut sit kuitenki ajattelin että en kuulu noihin. Mutta voi olla että yhteiskunnan takia ajattelin että en voi olla muuta kuin hetero tai lesbo. Että siks ajattelin et no oon sitten varmaan hetero. Kyllä biseksuaalisuudesta olin varmaan kuullut mut en ehkä täysin ymmärtänyt sen olevan validi Ja ihan normaali suuntautuminen (yllätyitkö, minä en). Emt näitä merkkejä taitaa olla aika paljon ja luulis sen olleen täysin selkeää, mutta ei se vaan näköjään ollut. Yläasteella myös ihastuin naispuoliseen tanssinopettajaani ja meinasin kivenkovaan että en todellakaan ole ihastunut vaan ihailen sitä pelkästään opettajana silleen heterosti. Huutista joka tuutista. Kieltämättä aika ahdistavaa miettiä tämmöstä, kun tosiaan sen olis kai pitänyt olla täysin selkeää merkkien perusteella mut? Emt, kun oma käsitys itsestä on ainakin jossain vaiheessa ollut vahvasti se että minä en kuulu sateenkaarikansaan, mä vaan oon kiinnostunut niiden oikeuksista, niin se tuntuu oikeasti aika pahalta kun tajuaakin että taidan mä sittenkin kuulua. Se on kuin olisi yhtäkkiä joku toinen eikä oma itsensä. Tuntuu niin kuin olisi yhtäkkiä muuttunut queeriksi, vaikka oikeastihan on tietenkin ollut sitä aina. Ainakin uskon omalla kohdallani siihen että olen ollut biseksuaali ihan aina, en jotenkin koe mun tunteita lapsuudessa sellasina et ne olis ollu jotain heterolle tyypillisiä fiiliksiä. Mutta totta kai ajattelin niiden olevan ja jotenki kuvittelin että oon hetero jolla on sitten kuitenkin ohimeneviä samaa sukupuolta olevia ihastuksia. Luulen että homofobia sekotti mun päätä ihan kunnolla enkä vieläkään kai oo toipunut niistä ajatuksista. Yleisesti ottaen tuntuu että koko mun seksuaalisuuteni on vääränlaista ja häpeällistä. Harmi. Mietin myös, onko esim ocd:ni jotenki yhteydessä näihin syyllisyyden ja häpeän tunteisiin ja että onko nykyiset itsetunto-ongelmani edelleen seurausta kaikesta siitä homofobiasta sun muusta jonka oon ilmeisesti ottanut ehkä keskivertoa raskaammin. Tai luulisi ainakin sen jonkin verran kolahtaneen niin että sen takia koen edelleen tekeväni kaiken väärin, mitä tahansa sitten teenkään. On se hulvatonta.</p></blockquote><p></p>

En ole robotti