Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 75932" data-attributes="member: 34">Eipä ihme että oon näin sekasin minäki ku toi ihminen on aiheuttanut vuostolkulla päänvaivaa kuten sillon ku olin ehkä 12 ja se ajo kännissä meidän autolla johonki mihi lie tolppaa. Siis miten voi olla pää noin sekasin jollaki. Toivoin oikeesti tänää niin paljon et se ei ois syntynyt ollenkaanAloin miettiä ja must tuntuu et nää munki ongelmat on ehk alkanu about siinä main ku mun veljillä oli just näitä huumekuvioit yms. Et voi olla et oon oireillu lapsesta asti sen takia. Muistan nimittäin et nää mun ahistukset alko varmaan viimeistään siinä 8v, niin mun nuorin veli on ollu silloin 12-13 vissiin, ja sillonhan sillä kai just alko olee ongelmia kaveriporukan takia, ne huumejutut ja muut. Ja sitä aikaa myös mun vanhemmalla veljellä oli jotain huonoja kavereita ja huumejutui ja nii, se on mua 11 vuotta vanhempi et se oli varmaan silloin about 18-19. Tai sillee jos viimeistää 8-vuotiaana nää oireet on alkanu ni se on ollu sillee ennen 2007 kai. Ni oon nykyää melko varma et se on saattanu olla oireilua noista. Tosin muistan jo viimeistään 6-vuotiaana jotain mut se ahistus tais pahentua sillee tosi paljon meidän tokassa kodissa johon muutettii ku olin just joku eskari-ikänen. Koska muistan et mua ahisti sillon tosi usein ja tosi voimakkaasti. Ja olin kuitenkin sen verran pieni lapsi et en usko jotenki et tommoset tulee ilman syytä. Et noiden mun veljien sekoilujen on pakko olla vaikuttimena siinä kyl, ihan varmasti. Toinen on se et mun vanhemmat teki aika paljon töitä, joten oon saattanu jäädä siinä myös vähän yksin murheiden kanssa. Toisaalta saatoin olla monesti niiden töissä mukana ja kyl ihmiset siel jutteli mulle et en mä sinänsä niin yksin ollu, siel oli just kaikkii kivoi aikuisii jotka saatto puhella mun kans ja tällee. Mut joka tapauksessa muistan hyvin pienenä kokeneeni jotain sellast, en tiiä onkse yksinäisyyttä mut kuitenkin sellast et oon ollu aika paljon myös omissa oloissa ja pyöritelly niitä ajatuksia päässä liikaa. Ja sit ne ahistukset on kasvanu älyttömän isoiksi ja oon vaa itkeny sitä kuinka mul on hirveen paha mieli, enkä oo ihan varma että tiesinkö itekään et miks mulla oli niin huono mieli joskus. Mut joo, nyt ku rupee miettii et kuinka kaikilla mun veljillä (tai ainakin kahella) on ollu just jotai huumekuvioita ja kaikkee mist on koko ajan saanu olla peloissaan ni luulen et oon oireillu sitä jo sillon ihan pienenä. I mean jos veli on niin kännissä/kamoissa et soitetaan poliisit ja kuuluu kauhee melu ja kaapit kaatuu ja iskä joutuu laittaa sen maahan ettei se riehuis niin kyl toi on pienelle lapselle varmaa sellanen kokemus et se herättää pelkotiloja. Muistan ainaski sillon et taisin olla huoneessani ja pelkäsin. Olin varmasti alle 10v. Oon aina ollu sillee juu ei meiän perhees mitää erityisesti oo ollu huonosti mut nyt ku mietin nii iha oikeesti toi tuskin on ollu ihan hyvä tilanne pienelle lapselle, ei mitenkään rauhallinen ja turvallinen kasvuympäristö varmaa. Nii luulen et mul on varmaan siitä tullu ne pakko-oireet ja kaikki ja sama jatkuu edelleen. Koska huomasin tos nytki ku rakas veljeni riehu ja hajotti paikkoja niin mul iski niin järkyttävät pakko-oireet päälle ja sain melkee paniikkikohtauksen tai oikeestaa sainki, jonkunlaisen, kai sitä paniikkikohtaukseks voi sanoa. Mul tuli kauhee pelko ku aloin sit miettii et mitä mun PITÄÄ tehdä ja miten toimin nyt OIKEIN ja mitä jos teen jotain väärin ja pahennan tilannetta. Tuli jotenkin kauhee olo et mun pitää nyt olla jotenki kontrollissa ja et mitä jos mä nyt teen jotain jnejnejne. Ja tuli jossain vaiheessa sellanenki olo et nyt meen lyömään tai tönäsemään sitä ja huutamaan sille et se tajuu kuinka paskaa tää on, mutta en sit menny. Tai joo, sanoin kyllä jotain että lopeta nyt toi riehuminen mutta en mä sitä lyöny tai mitään. Mut en tiedä sit se sano mulle ja mutsille jotain et me muka vittuillaan sille. Ja me yritettii vaa saada se rauhottuu ettei se hajottais paikkoja. Sil oli viel kädes joku muki ja pullo ja pelkäsin ja ahistuin niin paljon en vieläkään oikein kestä sitä ahistuksen tunnetta mikä mus tapahtu silloin. Se oli niiku ihan helvetillinen paniikki ja pelko ja sellanen et nyt äkkiä kaikki tollasrt tavarat pois tai koht sattuu jotain. Siis pelkäsin aivan helvetisti vaikka en ees tiedä mitä. Tuli aivan hirvee paniikki ja pelkäsin et se alkaa hajottaa kaikkii esineitä ja niihän se sit vissii sen kahvan ainaki hajottiki. Löi ovee ja seinää tai jotai. Sit mulle tulee aina jälkeen päin ihan kauhee olo ja rupeen miettii pakonomaisesti et toiminko mä nyt oikein toiminko mä nyt varmasti oikein. Siis se on helvetillinen pakkoajatus. Että juu. Raivohullu mikä raivohullu. Että todennäköisesti on mun veljien syytä että mulla on ocd. Näin.</blockquote>

En ole robotti