Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 51474" data-attributes="member: 34">Oikeesti toi "somehow i'm neither here nor there" en tiedä miks se osuu niin pahasti? Kai se on sitä kun tuntuu että on ei-kukaan ja ei-missään. En oikeasti tunne itteäni. En osaa sanoa mikä tai kuka oon. En tiedä millanen mun persoona on. Tuntuu että oon vaa joku ajelehtiva sielu joka ei löydä rauhaa yhtään mistään :D onpas nyt runollisen kuulosta mut. Nii. Jotenki en vaan osaa kuvailla itteeni. En osaa kuvailla itteeni labeleilla kun tuntuu etten oo mitään niistä kunnolla. En osaa kuvailla itteeni millään sanoilla kun tuntuu etten oo mitään kunnolla, oon vaa.. joku. Jos edes sitäkään. At this point en oo varma oonko edes ihminen? Tiedän et tää kaikki kuulostaa varmaan tyhmältä ja turhalta kriiseilyltä mut mä oikeasti en pysty tähän. En tiedä miks mul on niin paha olo.Ku oon vaa jotenki nii kyllästynyt miettimään mitää lokeroita. Mä haluisin olla vaa ihminen samalla tavalla ku muutki. En haluu miettii sitä et mikä mus on vikana. Mikä mus on menny pieleen, miks en oo normaali ja jaada jaada jaada en haluu miettiä sitä. Eikse riitä et oon ihminen, enks muka voi olla tavallinen niiku muutki? Miks mä en muka voi olla normaali? Miks mä en oo normaali, mikä must tekee epänormaalin? Mitä mä oon tehny väärin.HUOH. Ihan tajuton teiniangsti vaikka en ole edes teini vaan 22.Emt mä yritän kaikin voimin vaan ajatella et oon normaali. Oon ihminen. Oon iha niinku muutki. Mus ei oo mitään outoo tai epänormaalii. Mikä tässä muka ei ole normaalia? Mikä osa musta muka ei oo normaali? Eiks kaikki ihmiset oo normaaleja tho. Eihän kukaan voi olla ns. vääränlainen jos se on sattunu sellaseks syntymään. Eihän? Mitä oon muka tehny väärin? Nii, en yhtään mitään. Yritä ny saakeli sentään jo tajuta se, nainen :D pliis. En oo voinu tehdä vittu mitään väärin jos oon vaa yrittäny olla se kuka oon. Mut ku yritän vaa niin saatanasti erotella kaikkia osia musta ja miettii et onks tää normaalii entä tää entä tää tai tää, oonko varmasti kaikin puolin normaali ja ok ja tarpeeksi hyvä, mitä jos tää on väärin tai toi, mitä jos joku asia mus on väärin, mitä jos oon tehny jotain väärin, entä jos, entä jos, mikä on se oikee tapa olla, onks sellasta ees, yms yms yms VITUN OCD ihan oikeesti. Mitä muutakaan tää on ku ocd:tä, häh? Jos yritän epätoivoisesti etsiä jotain oikeutusta olemassaoloon muilta ja se on actually jonkinlainen pakko-oire (mielestäni??) Niin eiköhän tää oo taas näitä ocd-juttuja. Voi helvetin vittu mä vihaan tätä elämää :D tai siis ei tää varmaan kokonaan oo ocd:tä koska kyllä varmasti ilman sitäkin mä saattaisin olla ihan lost ja omata huonon itsetunnon ja kokee olevani erilainen, mut osa täst on ocd:tä varmaan kuten just se pakonomainen oikeanlaisuuden (?) Etsiminen. Tavallaan tuntuu et etin ja etin vastausta et mitä on olla normaali ja oikeenlainen, millanen kuuluu olla ja se on ihan varmasti pakko-oire, kun se tulee vaan niin jotenkin vahvasti se ajatus et ei ei ei mä en riitä mun PITÄÄ olla jotain. Niiku se ei riitä et mä vaan oon. Vaan mun pitää varmistaa et onkse varmasti okei olla näin ja tehä näin. Sen on pakko liittyy ocd:hen, muuten en ymmärrä, on pakko olla sitä. Koska se on niin pakonomainen ajatus.Oop kiitti vaa helvetillinen de ja vu tunne tuli :D hyi. En tykkää yhtään tästä. Oonkoha sekoomassa tai jotain. Haluisin oikeesti vaan olla normaali.Mut en oo.Tai siis se on ihan sama kuinka paljon yritän olla normaali tai ajatella olevani normaali tai vaikka kuinka kaikki sanois mulle et sä oot normaali mutta kun mä en TUNNE olevani normaali. Ku mä en oo nii mä en oo. Piste. Eihän siinä mitään. Ollaan sitten epänormaaleja. Saavutus kai sekin.En todellakaan vittu tiedä.</blockquote>

En ole robotti