Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 35351" data-attributes="member: 34">Päätin etten välitä enää ollenkaan mistään. En yritä olla mitään enkä keksiä mitään sanoja millekään. Oon vaan se mikä oon, en jaksa välittää siitä enää ollenkaan. En oo bi, en hetero enkä homo, en yhtään mitään. En oo yhtään mitään. En kyllä silti jaksa vaihtaa bi-lippubanneriani. Mun on paljon helpompi olla jos en vedä pakko-oireita mistään tollasesta. En oo yhtään mitään ja sillä selvä kiitos ja moikka. En kyllä tiedä miksi mua silti ahistaa vieläkin tuntuu että oon unohtanu jtn mutta todennäköisesti en. Siis jotain mitä mun piti ajatella tai tehdä. Probably not, se on taas tätä että pelkään vaa et oon unohtanu jotain.Mutjoo on parasta olla määrittelemättä itseään millään tavoilla. Se on siis mulle nimenomaan paras ratkaisu, eihä sillä väliä miten muut ittensä määrittelee. Mutta ärsyttää vaan kun tuntuu että noita asioita kysytään joka paikassa. Tai sitten ollaan silleen et "no mut mikä sä oikeesti oot" tai ihmiset helposti on silleen et "eli oot biseksuaali?" Ja sit joutuu sanoo siihen et ei ku en oo mikään en yhtään mikään ja sillä selvä. Vittu. Mä en oikeesti jaksa ajatella ja mä en jaksa sitä että näit asioita työnnetään joka viiiiiiitun paikassa naaman eteen. Youtuben tiktok compilationitki. Ja kaikki. On vaan tosi vaikeeta olla määrittelemättä itteään mitenkään kun koko ajan noit asioita tulee vastaan. Inhoon sitä et "nii oot käytännös hetero/homo/bi" ei vaan määrittelemätön on määrittelemätön, ei sillä oo mitään väliä. Siit tulee ihan hirvee paine olla jotain. Mut kun en mä ole. Enkä mä edes koe kuuluvani lgbt-yhteisöön tai -ihmisiin. En mä ole sitäkään. En mä oo ees queer. Enkä heterokaan. En mä vaan ole mitään noista. Ja sillä selvä. Sellaset määritelmät nyt mitkä on helppoja esim "suomalainen" (vaikka mulla on kylläkin kaksoiskansalaisuus tbh) tai joku tollanen ni on eri asia, mut en mä mitään sellasta rupee miettimään mikä ei oo itsestäänselvä asia. Lol. Jos se ei tuu kuin apteekin hyllyltä (aww tulee mieleen timppa siin leikin varjolla -ohjelmassa 😭 itken) niin silloin sillä ei ole mitään väliä eikä sitä kannata edes miettiä. Ainakin luulen että mun ei kannata miettiä, koska ei täst mitään tule. Yhtään millään määrittelyillä ei ole mitään väliä. Ei niin mitään. Mutta just sen takia oikeasti inhoan sitä että kaikkialla kysytään sukupuolta ja kaikkea. Miksen voi vaan vastata siihen "ei". Niiku. "Sukupuolesi?" Ja vastaus: "ei". En ole mitään. Miks aina pitää vittu tuottaa mulle ahistusta tollasel :D miksen vaan saa olla määrittelemättä sukupuoltani. Muuten saisinkin, mutta sitä kysytään kaikkialla. Mutta en tiedä jos voi vaan jättää tyhjäks sen tai jotain. Mutta kaikissa ei voi. Ja sit se taas ahdistaa ja ahdistaa ja ahdistaa. Miks vessatki pitää olla sukupuolen mukaan. Vaikka eipä mulla ongelmaa oo käydä naisten vessas. Mutta ihan sama vaikka kävisin miesten vessas, eipä niissä varmaan nyt ihan älytöntä eroa oo. Ni miks helvetissä ne on sukupuolen mukaan, voi jeesus. Turhaa. Ja vaatteet luokitellaan sukupuolen mukaan, turhaa, turhaa, turhaa sekin. Ja jos oisin naimisissa (mitä varmaa ei ees koskaan tapahdu) ni ois sinänsä ihan kiva jos mua sanottais mieluummin puolisoks ku vaimoks. Vaikka puolisokin kuulostaa jotenkin tyhmältä mut ihan sama. Mieluummin se ku vaimo. Tyttöystäväkin on jotenki öäöööäöäh. Mieluummin sukupuolineutraali sana kuin sukupuolitettu. Mutta en mä määrittele siltikään mun sukupuolta millään tavalla, en oo muunsukupuolinenkaan. En yhtään mitään. Koska en vaan jaksa ajatella tätä enää niin se on ihan sama ja en aio uhrata enää ajatustakaan sellaselle asialle minkä kanssa en pääse mihinkään ja mikä vaan ahistaa mua. Mutta jos en haluu määritellä sukupuoltani ni sen takia sukupuolineutraalit sanat ois ihan jees. Se tuntuu jotenki uncomfortable muuten. Mutta oikeestaan ihan sama sekin lopulta. Ei jaksa välittää. Aivan vitun se ja sama. Sanokoot ihmiset mitä haluaa, eihä ne mun sukupuolta määritä vaan minä, vaikka en siis minäkään, koska en halua enkä jaksa. Jos nyt pystyn lopettamaan kokonaan kaiken määrittelyn ja tämmösen ni ehkä sit mun pakko-oireet helpottaa ees vähän. Sekin ois jo melko helpottavaa jos ne rauhottuis edes vähän tästä mitä ne nyt viime päivinä on ollu. Se ois jo iso parannus oikeest. Kai tää tästä. Kyllä tää tästä.</blockquote>

En ole robotti