Suhteet Yksin kesällä

[PinkkiHuppari]

En ollut ihan varma mihin keskustelualueeseen tää olisi kuulunut, niin laitoin tänne.

Nyt kun on ollut ihania hellepäiviä ja kesäistä muutenkin on tapahtunut se mitä vähän olen syksystä asti pelännytkin. Kun ei ole kavereita joiden kanssa voisin mennä biknikille tai ihan vain kävelemään rannalle tmv. Eilen pelkkä kaupassa käyminen oli ahdistavinta hetkeen, ympärillä kamala hälinä ja pitkästä aikaa näin saman ikäisiä ihmisiä jotka tietysti olivat kavereidensa kanssa. Oon tässä muutaman kuukauden aikana jo ehtinyt eristäytyä kunnolla normaalista elämästä, kun en koulussakaan ole ollut. Pelottaa se miten käy, jos pääsen (joudun) kesän jälkeen taas kouluun, kun viimeksi kaikki meni joka suunnasta pieleen. En osaa tai aina jaksakaan tutustua ihmisiin ja silti kaipasin välillä ystäviä tai edes yhden ystävän. Niin turhauttavaa, kun ehti jo melkein kuukauden olla ihan hyväkin mieli ja nyt silmien edessä tai niiden takana on joku synkentävä verho tai musta möykky joka tekee kaikesta epämiellyttävää.

Onko täällä muita yksinäisiä? Mitä te teette yleensä kesäisin?

 

[Poistettu käyttäjänimi 43]

Etenkin kesät voi kyllä tuntua rankoilta, jos on yksinäinen. D: Ei tämä etäopiskelu/-koulukaan ole kauheasti auttanut asiaa monillakaan. Kun kuvailit silmien edessä olevaa synkentävää verhoa ja mustaa möykkyä, joka tekee kaikesta epämiellyttävää niin mietin, että olisiko sun mahdollista puhua tuosta asiasta vaikka terkkarille, kuraattorille tai vastaavalle, tai vaikka omille vanhemmille? Muutenkin yksinäisyydestä voisi puhua jonkun kanssa. Et ole kuitenkaan yksin tuossa tilanteessa, vaikka siltä saattaisi välillä tuntuakin.

Kesällä voi mielestäni tehdä moniakin juttuja yksin, kuten käydä kirjastossa, piirtää, leipoa, kirjoittaa, käydä kävely-/pyöräilylenkeillä, opetella jokin uusi taito (voi olla jotain hyvin minimaalistakin), lukea sellaisen kirjan, jonka on aiemmin jättänyt huomiotta... jos kotoa poistuminen tuntuu hankalalta, niin voi vaikka pyörähtää pihalla ja hetken aikaa hengitellä ulkoilmaa ja tarkkailla luontoa (tai sitten kaupunkimaisemaa). Joskus riittää vain sekin, että ylipäätään vain elää ja on olemassa yhdestä päivästä toiseen. Tsemppiä!

 

[snowflake]

Kuulostaa ihan siltä, kun oisit kirjoittanut puolestani.. :( Olen itse yksinäinen, hävettää jopa myöntää etten omista yhtäkään kaveria. Vaikka olen ihan normaali ja pohjimmiltaan iloinen ihminen. Tuntuu siltä että oon syrjäytynyt täysin muista ihmisistä, eihän sille toisaalta mitään voi jos on koko elämän ollut kiusattu.Tulee niin haikea fiilis kun näkee muita saman ikäisiä porukoissa, viettämässä aikaa yhdessä ja pitämässä hauskaa. Ainoat ihmiset joita näen päivittäin on mun vanhemmat, eikä nekään mua kovin hyvin kohtele. Riitelyä joudun kuunnella päivittäin. Tuntuu siltä etten oo koskaan saanut kokea normaalia nuoren elämää. Ulkona käyn harvoin, koska ei ole ketään ketä voisin nähdä ja kenen kanssa voisin mennä mihinkään. Kesällä ei siis tule tehtyä mitään.

Voin niin samaistua tohon koulun alkuun kesän jälkeen/ylipäätään koulun käyntiin, stressaan sitä aina koko kesäloman. Pelottaa myös olla uudessa paikassa ja ylipäätään yhtäkkiä ison ihmismassan/uusien ihmisten keskellä.
Toisaalta en varmaan kesän jälkeen edes kouluun pääse terveyden takia, silti pelottaa tuleeko asiat järjestymään.

 

[PinkkiHuppari]

Etenkin kesät voi kyllä tuntua rankoilta, jos on yksinäinen. D: Ei tämä etäopiskelu/-koulukaan ole kauheasti auttanut asiaa monillakaan. Kun kuvailit silmien edessä olevaa synkentävää verhoa ja mustaa möykkyä, joka tekee kaikesta epämiellyttävää niin mietin, että olisiko sun mahdollista puhua tuosta asiasta vaikka terkkarille, kuraattorille tai vastaavalle, tai vaikka omille vanhemmille? Muutenkin yksinäisyydestä voisi puhua jonkun kanssa. Et ole kuitenkaan yksin tuossa tilanteessa, vaikka siltä saattaisi välillä tuntuakin.

Kesällä voi mielestäni tehdä moniakin juttuja yksin, kuten käydä kirjastossa, piirtää, leipoa, kirjoittaa, käydä kävely-/pyöräilylenkeillä, opetella jokin uusi taito (voi olla jotain hyvin minimaalistakin), lukea sellaisen kirjan, jonka on aiemmin jättänyt huomiotta... jos kotoa poistuminen tuntuu hankalalta, niin voi vaikka pyörähtää pihalla ja hetken aikaa hengitellä ulkoilmaa ja tarkkailla luontoa (tai sitten kaupunkimaisemaa). Joskus riittää vain sekin, että ylipäätään vain elää ja on olemassa yhdestä päivästä toiseen. Tsemppiä!

Kiitos! Pitää kokeilla noita juttuja. (: Käyn 1-2 kuukauden välein juttelemassa psykologin/lääkärin kanssa. Yleensä just silloin mulla on ollut parempi jakso ja silloin on ollut vaikea puhua ikävemmistä tunteista. Ehkä seuraavalla kerralla on helpompi, kun siihen mennessä on selvinnyt pääsenkö edes syksyllä kouluun.

 

[Bella]

Mulla oli sama juttu pari kuukautta sitte mut sit joku random tyybä lisäs mut ryhmä keskusteluun ja sit ne tyypit sai mut raahattuu hengailee ja siitä ees päin oon hengaillu niiden kans koko ajan, mutta en tiiä miten kesän kanssa käy kun kaikki vrm jo suunnitellu kaikkee ku ite päättäny että ostan koripallon se on mun ainoo suunnitelma kesäks jos sais jonku raahattuu mukaa :o

 

[PinkkiHuppari]

Kuulostaa ihan siltä, kun oisit kirjoittanut puolestani.. :( Olen itse yksinäinen, hävettää jopa myöntää etten omista yhtäkään kaveria. Vaikka olen ihan normaali ja pohjimmiltaan iloinen ihminen. Tuntuu siltä että oon syrjäytynyt täysin muista ihmisistä, eihän sille toisaalta mitään voi jos on koko elämän ollut kiusattu.Tulee niin haikea fiilis kun näkee muita saman ikäisiä porukoissa, viettämässä aikaa yhdessä ja pitämässä hauskaa. Ainoat ihmiset joita näen päivittäin on mun vanhemmat, eikä nekään mua kovin hyvin kohtele. Riitelyä joudun kuunnella päivittäin. Tuntuu siltä etten oo koskaan saanut kokea normaalia nuoren elämää. Ulkona käyn harvoin, koska ei ole ketään ketä voisin nähdä ja kenen kanssa voisin mennä mihinkään. Kesällä ei siis tule tehtyä mitään.

Voin niin samaistua tohon koulun alkuun kesän jälkeen/ylipäätään koulun käyntiin, stressaan sitä aina koko kesäloman. Pelottaa myös olla uudessa paikassa ja ylipäätään yhtäkkiä ison ihmismassan/uusien ihmisten keskellä.
Toisaalta en varmaan kesän jälkeen edes kouluun pääse terveyden takia, silti pelottaa tuleeko asiat järjestymään.

Tsemppiä!<3 Tosi väärin, että sua on kiusattu. Toivon, että asiat alkaa menemään sun elämässä parempana suuntaan. Toi riitely on mullekin tuttua, mutta sitä on onneksi nykyään vähemmän. Oot tosi vahva ja varmasti ihana ihminen ja ansaitset niin paljon parempia asioita sun elämääsi.
Mä uskon, että asiat lopulta järjestyy, vaikka se viekin aikaa ja tapahtuu paljon suunnittelemattomia asioita ja ei kaikkea tarvitsekaan tietää ennakkoon, eihän sitä voikkaan tietää.
Mäkin olin suunnitellut lukion olevan mun elämän pelastus ja kaiken piti mennä tosi hyvin. Oikeastaan jo ekana päivänä tajusin, että se ei taidakaan olla mun paikka ja puolen vuoden jälkeen olin ja oon edelleen lähes kaikki päivät vaan kotona. Välillä mietin mitä olis tapahtunut, jos olisin jäänyt lukioon, mutta toisaalta on vaan helpottavaa, että en siellä joudu enää käymään.
Mulla ei oo mitään hajua missä tuun olemaan syksyllä, vuoden tai kahden vuoden päästä ja se on aika pelottavaa, mutta en toisaalta teidän kumpi on pahempi, kouluun meneminen vai taas kotiin jääminen...
Mun mielestä sun kannattaa kuunnella omaa jaksamista, koska oot tärkeämpi, kun mitkään opiskelut ja koulut. Opiskella ja töissä ehtii käydä kyllä melkein loppuelämänsä ajan ja niiden takia ei kannata polttaa itseensä loppuun.
Jotenkin kauheeta, kun maailma on niin koulutus- ja työkeskeinen, kun elämässä on niin paljon muutakin ja tuntuu, että kaikki jaksaminen ja aika menee tavalla tai toisella vaan töihin ja kouluihin. ):

 

[PinkkiHuppari]

Mulla oli sama juttu pari kuukautta sitte mut sit joku random tyybä lisäs mut ryhmä keskusteluun ja sit ne tyypit sai mut raahattuu hengailee ja siitä ees päin oon hengaillu niiden kans koko ajan, mutta en tiiä miten kesän kanssa käy kun kaikki vrm jo suunnitellu kaikkee ku ite päättäny että ostan koripallon se on mun ainoo suunnitelma kesäks jos sais jonku raahattuu mukaa :o

Ihanaa, että sulle kävi noin hyvin! <3 Toivottavasti joku niistä vielä lähtis sun kanssa koripalloileen. (:

 

[snowflake]

Tsemppiä!<3 Tosi väärin, että sua on kiusattu. Toivon, että asiat alkaa menemään sun elämässä parempana suuntaan. Toi riitely on mullekin tuttua, mutta sitä on onneksi nykyään vähemmän. Oot tosi vahva ja varmasti ihana ihminen ja ansaitset niin paljon parempia asioita sun elämääsi.
Mä uskon, että asiat lopulta järjestyy, vaikka se viekin aikaa ja tapahtuu paljon suunnittelemattomia asioita ja ei kaikkea tarvitsekaan tietää ennakkoon, eihän sitä voikkaan tietää.
Mäkin olin suunnitellut lukion olevan mun elämän pelastus ja kaiken piti mennä tosi hyvin. Oikeastaan jo ekana päivänä tajusin, että se ei taidakaan olla mun paikka ja puolen vuoden jälkeen olin ja oon edelleen lähes kaikki päivät vaan kotona. Välillä mietin mitä olis tapahtunut, jos olisin jäänyt lukioon, mutta toisaalta on vaan helpottavaa, että en siellä joudu enää käymään.
Mulla ei oo mitään hajua missä tuun olemaan syksyllä, vuoden tai kahden vuoden päästä ja se on aika pelottavaa, mutta en toisaalta teidän kumpi on pahempi, kouluun meneminen vai taas kotiin jääminen...
Mun mielestä sun kannattaa kuunnella omaa jaksamista, koska oot tärkeämpi, kun mitkään opiskelut ja koulut. Opiskella ja töissä ehtii käydä kyllä melkein loppuelämänsä ajan ja niiden takia ei kannata polttaa itseensä loppuun.
Jotenkin kauheeta, kun maailma on niin koulutus- ja työkeskeinen, kun elämässä on niin paljon muutakin ja tuntuu, että kaikki jaksaminen ja aika menee tavalla tai toisella vaan töihin ja kouluihin. ):

Kiitos ihanasta viestistä, en tiedä mitä muuta voisin sanoa, tuli tosi helpottunut olo. <3 se on kyllä totta että nykyisin ihmisten elämä pyörii suurimmaksi osaksi koulujen ja töiden ympärillä. Tuntuu siltä että ei jotenkin muisteta sitä, että elämässä on paljon muutakin. Eletään täällä vaan kerran, ihmisten pitäisi saada mahdollisuus kokea erilaisia kivoja asioita eikä vaan murehtia opiskelusta tai töistä. Välillä sen vaan huomaa kuinka rajallista meidän aika on, siksi siitä pitäisi nauttia. Ikinä ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Tietysti opiskelu on tärkeää jotta saa työpaikan ja pystyy elättämään itsensä, mutta myös muulle pitää jäädä aikaa ja omaa kehoa pitää kuunnella. Pitäisi alkaa harjoittelemaan sitä taitoa, että pystyisi elämään hetki kerrallaan eikä murehtisi sitä mitä tulee tapahtumaan/missä olen vaikka vuoden päästä. Sulle kanssa kovasti tsemppejä ja halaus! :3

 

[PinkkiHuppari]

Kiitos ihanasta viestistä, en tiedä mitä muuta voisin sanoa, tuli tosi helpottunut olo. <3 se on kyllä totta että nykyisin ihmisten elämä pyörii suurimmaksi osaksi koulujen ja töiden ympärillä. Tuntuu siltä että ei jotenkin muisteta sitä, että elämässä on paljon muutakin. Eletään täällä vaan kerran, ihmisten pitäisi saada mahdollisuus kokea erilaisia kivoja asioita eikä vaan murehtia opiskelusta tai töistä. Välillä sen vaan huomaa kuinka rajallista meidän aika on, siksi siitä pitäisi nauttia. Ikinä ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Tietysti opiskelu on tärkeää jotta saa työpaikan ja pystyy elättämään itsensä, mutta myös muulle pitää jäädä aikaa ja omaa kehoa pitää kuunnella. Pitäisi alkaa harjoittelemaan sitä taitoa, että pystyisi elämään hetki kerrallaan eikä murehtisi sitä mitä tulee tapahtumaan/missä olen vaikka vuoden päästä. Sulle kanssa kovasti tsemppejä ja halaus! :3

Kiitos paljon <3