azgeda
Asiantuntija
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 728
- Reaktioarvo
- 746
Luen vanhaa päiväkirjaa, jota kirjotin 13-14 vuotiaana. Olin sillon kiusattu koulussa ja ihan pohjalla (masentunu).
Nyt kun luen tota, niin tajusin miten paljon olin unohtanu noilta ajoilta. Kun aiemmin ajattelin yläaste aikoja, niin osasin ainoostaan kertoo sen, miten kiusattu olin X koulussa, kunnes vaihoin toiseen kouluun (ja siitä koulusta osaisin kertoo vaikka ja mitä muistoja... tai ala-asteelta).
En tiiä oonko vaan halunnu unohtaa ton ajan? Se oli miun elämäni surkein ja synkin hetki tähän mennessä, joten en ihmettele, jos oon vaan halunnu unohtaa.
Nyt jotenkin kaikki muistot vaan tulee pinnalle ja oon ihan jännittyny (tälläkin hetkellä puren hampaita yhteen :')). Sekä oon aika useesti nyt tässä itkeny, kun toi päiväkirjan lukeminen on tosi raskasta...
Jotenkin tuntuu vaan siltä, että oon tunkenu noi kaikki muistot johonkin laatikkoon ja tunkenu sen kellarin perukoille, kunnes oon löytäny sen vuosien jälkeen ja avannu (ja yllätys; kaikki käsittelemättömät asiat on tullu takas mieleen).
Nyt kun luen tota, niin tajusin miten paljon olin unohtanu noilta ajoilta. Kun aiemmin ajattelin yläaste aikoja, niin osasin ainoostaan kertoo sen, miten kiusattu olin X koulussa, kunnes vaihoin toiseen kouluun (ja siitä koulusta osaisin kertoo vaikka ja mitä muistoja... tai ala-asteelta).
En tiiä oonko vaan halunnu unohtaa ton ajan? Se oli miun elämäni surkein ja synkin hetki tähän mennessä, joten en ihmettele, jos oon vaan halunnu unohtaa.
Nyt jotenkin kaikki muistot vaan tulee pinnalle ja oon ihan jännittyny (tälläkin hetkellä puren hampaita yhteen :')). Sekä oon aika useesti nyt tässä itkeny, kun toi päiväkirjan lukeminen on tosi raskasta...
Jotenkin tuntuu vaan siltä, että oon tunkenu noi kaikki muistot johonkin laatikkoon ja tunkenu sen kellarin perukoille, kunnes oon löytäny sen vuosien jälkeen ja avannu (ja yllätys; kaikki käsittelemättömät asiat on tullu takas mieleen).