Mielenterveys Yläaste tais olla aika traumaattista aikaa...

azgeda

Asiantuntija
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
727
Reaktioarvo
744
Luen vanhaa päiväkirjaa, jota kirjotin 13-14 vuotiaana. Olin sillon kiusattu koulussa ja ihan pohjalla (masentunu).

Nyt kun luen tota, niin tajusin miten paljon olin unohtanu noilta ajoilta. Kun aiemmin ajattelin yläaste aikoja, niin osasin ainoostaan kertoo sen, miten kiusattu olin X koulussa, kunnes vaihoin toiseen kouluun (ja siitä koulusta osaisin kertoo vaikka ja mitä muistoja... tai ala-asteelta).

En tiiä oonko vaan halunnu unohtaa ton ajan? Se oli miun elämäni surkein ja synkin hetki tähän mennessä, joten en ihmettele, jos oon vaan halunnu unohtaa.

Nyt jotenkin kaikki muistot vaan tulee pinnalle ja oon ihan jännittyny (tälläkin hetkellä puren hampaita yhteen :')). Sekä oon aika useesti nyt tässä itkeny, kun toi päiväkirjan lukeminen on tosi raskasta...

Jotenkin tuntuu vaan siltä, että oon tunkenu noi kaikki muistot johonkin laatikkoon ja tunkenu sen kellarin perukoille, kunnes oon löytäny sen vuosien jälkeen ja avannu (ja yllätys; kaikki käsittelemättömät asiat on tullu takas mieleen).
 

KäveleväNakki

Mysteeri
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
1,882
Reaktioarvo
1,406
Itellä ihan sama homma, mulla on jossain sellanen yläaste aikanen vihko johon raportoin aina kaiken mahollisen paskan mitä elämässä oli, kaiken koulukiusaamisen, tappelut vanhempien kanssa ja kaikki muutkin maholliset. Luin sitä vihkoa tossa vähän aikaa sitten ja se oli ihan hirveetä luettavaa. En oikeestaan muista yläaste ajoista mitään muuta kun ne huonot asiat.
Oon miettiny sen vihkon polttamista, koska siitä tulee niin paljon negatiivista energiaa, mutta siinä menis ne vähäisetkin yksityiskohdat mitä muistan niistä ajoista.
 

azgeda

Asiantuntija
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
727
Reaktioarvo
744
Itellä ihan sama homma, mulla on jossain sellanen yläaste aikanen vihko johon raportoin aina kaiken mahollisen paskan mitä elämässä oli, kaiken koulukiusaamisen, tappelut vanhempien kanssa ja kaikki muutkin maholliset. Luin sitä vihkoa tossa vähän aikaa sitten ja se oli ihan hirveetä luettavaa. En oikeestaan muista yläaste ajoista mitään muuta kun ne huonot asiat.
Oon miettiny sen vihkon polttamista, koska siitä tulee niin paljon negatiivista energiaa, mutta siinä menis ne vähäisetkin yksityiskohdat mitä muistan niistä ajoista.
voi ei, ikävä kuulla :( ymmärrän kyllä niin hyvin ton, koska omalla tavalla haluisin hävittää koko päiväkirjan, mutta on siinä myös hyviä muistoja sen aikasista parhaista ystävistä.

ps. tykkään tosi paljon siun käyttäjänimestä :D se antaa huvittavia mielikuvia :3
 
Ylös Pohja