Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="haituvainen" data-source="post: 77643" data-attributes="member: 386">jep, veikkaan et vaikka mie sanosin tästä hänelle, niin hän ei oikein ymmärtäs sitä. ei vaan olla samalla aaltopituudella ja jotain tosi outoa meidän välillä on, mutten tiedä mitä / en osaa pukee sanoiks. joka tapauksessa tunnen monesti siitä miten hän puhuu mulle huonommuutta ja syyllisyyttä, vaikken oikeesti ois tehny tai sanonu mitään väärin. en nyt vaan tiiä miten sanosin hälle että hei, en halua olla sun kanssa enää erityisemmin tekemissä, koska koen tän meidän ystävyyden kuormittavana. hän kuitenki istuu mun vieressä aina koulussa, joten... ääh, tää on vaan niin vaikeen tuntusta D: ja ku kaikesta huolimatta jotenki välitän hänestä ihan helvetisti ja ollaan semmosia sieluntovereita.lisäks mulla ei oikein oo muita läheisiä kavereita :/ on kyllä pari muuta joita sanon aina mun ystäviks, mutta kun en rehellisesti sanottuna välitä heistä enää (suurin syy varmaankin mt-ongelmat) ja ollaan kasvettu erilleen. en tiiä mutta musta tuntuu että oon jo kauan valehellu itelleni ja muille että mulla on hyviä ystäviä, mut sit en kuitenkaan loppujen lopuks oo pitkään pitkään aikaan tuntenu kunnolla yhteyttä kehenkään tai ei oo ollu sellanen rakastettu olo. mun kaikki ystävyyssuhteet on jo kauan tuntunu semmosilta kiusallisilta ja väkisin väännetyiltä (että sanon heitä ystäviks, mutta oikeesti oon sisältä ihan helvetin yksinäinen). hitto ku tähän nyt tuli tämmönen kauheen sekava avautuminen, pahottelut tästä D:en vaan jaksa uskoa että tuun koskaan löytämään elämääni ystäviä joista oikeesti välitän ja joiden kanssa miulla on sellanen yhteys ja ihana olo. tuntuu etten välitä kenestäkään eikä kukaan välitä miusta. vaikka toisaalta moni kyllä on sanonu että oon tosi hyväsydäminen, empaattinen ja ihana ihminen yms., mutta miks sitten jään aina ulkopuolelle ja koen etten kuulu tähän maailmaan D:tuun varmaan viettämään koko nuoruuteni yksin ja sit harmittelen joskus aikuisena (kuten harmittelen jo tälläkin hetkellä), että nuoruus valu ohitse ja olin aina vaan yksin, jos en fyysisesti niin ainakin emotionaalisesti. vihaan ja suren tätä kaikkea.</blockquote>

En ole robotti