Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="badassbish" data-source="post: 77735" data-attributes="member: 474">Saat vihata ja surra tätä koko juttua, mutta: nuoruus ei valu ohi vaan siks, ettei sulla oo ystäviä, vaan sä voit viettää tosi hyvää nuoruutta yksinkin. Nuoruus voi käytännöllisesti katsoen jatkuu jopa 25-vuotiaaks asti, eli ehit vielä viettää nuoruuttas. Ystävät on tärkeitä ja mullakin on niitä, mutta ei sun kannata väkisin olla kenenkään ystävä. Loppujen lopuks sun on helpompi olla yksin ja keskittyä omaan hyvinvointiin, kun roikkua väkisin sellasis puolitutuis, joista et edes välitäIhminen kohtaa iha hemmetisti porukkaa elämänsä aikana ja ystävyyssuhteista tai kaverisuhteista vaan murto-osa säilyy. Jos ei suju, niin ei suju, ja se on vaa parempi myöntää - ainakin itelleen, vaikka se voi olla vaikeeta. On ihan ok olla surullinen entisistä ystävistä, joita ei enää tapaa, mutta ainakin mulla tulee sen alakulosuuden jälkeen fiilis siitä, että onneks katkasin välit, kun ei se toiminuKyllä sä viel löydät sellasii ystävii ja kavereita, jotka välittää susta oikeesti. Ehkä seuraavasta koulutuspaikasta löytyy samanhenkisiä? Ja ainiin, sellanen leffois näkyvä &quot;BFF foreverrr, roikutaan koko ajan toisissamme&quot;-tyyppinen nuoruus on Hollywood-hömppää. Ei se niin mee. Nuoruus on kaikil erilainen (ite esim. käyn koulus, oon kotona ja vierailen harvoin ystävien luona) ja on turhaa kadehtia toisten nuoruutta. En mä ainakaan jaksa olla kateellinen ekstroverteille, jotka on aina millon missäkin, vaan ennemmin oon tyytyväinen introverttiseen teekuppi ja kirja-elämääni, koska se on se mun juttu</blockquote>

[QUOTE="badassbish, post: 77735, member: 474"] Saat vihata ja surra tätä koko juttua, mutta: nuoruus ei valu ohi vaan siks, ettei sulla oo ystäviä, vaan sä voit viettää tosi hyvää nuoruutta yksinkin. Nuoruus voi käytännöllisesti katsoen jatkuu jopa 25-vuotiaaks asti, eli ehit vielä viettää nuoruuttas. Ystävät on tärkeitä ja mullakin on niitä, mutta ei sun kannata väkisin olla kenenkään ystävä. Loppujen lopuks sun on helpompi olla yksin ja keskittyä omaan hyvinvointiin, kun roikkua väkisin sellasis puolitutuis, joista et edes välitä Ihminen kohtaa iha hemmetisti porukkaa elämänsä aikana ja ystävyyssuhteista tai kaverisuhteista vaan murto-osa säilyy. Jos ei suju, niin ei suju, ja se on vaa parempi myöntää - ainakin itelleen, vaikka se voi olla vaikeeta. On ihan ok olla surullinen entisistä ystävistä, joita ei enää tapaa, mutta ainakin mulla tulee sen alakulosuuden jälkeen fiilis siitä, että onneks katkasin välit, kun ei se toiminu Kyllä sä viel löydät sellasii ystävii ja kavereita, jotka välittää susta oikeesti. Ehkä seuraavasta koulutuspaikasta löytyy samanhenkisiä? Ja ainiin, sellanen leffois näkyvä "BFF foreverrr, roikutaan koko ajan toisissamme"-tyyppinen nuoruus on Hollywood-hömppää. Ei se niin mee. Nuoruus on kaikil erilainen (ite esim. käyn koulus, oon kotona ja vierailen harvoin ystävien luona) ja on turhaa kadehtia toisten nuoruutta. En mä ainakaan jaksa olla kateellinen ekstroverteille, jotka on aina millon missäkin, vaan ennemmin oon tyytyväinen introverttiseen teekuppi ja kirja-elämääni, koska se on se mun juttu [/QUOTE]

En ole robotti