gooodtimes
Kokenut
- Liittynyt
- 20.2.2021
- Viestejä
- 102
- Reaktioarvo
- 69
Tässä ei varmaan taas oo mitään pointtia, mut tekee vaan mieli kirjottaa ja avautua tästä aiheesta.
Poikien kanssa on kyllä niin vaikeeta, kun ei niistä ensinäkin ota mitään selvää koskaan. Miten toisena päivänä ne kattoo umpi-ihastuneena ja välillä on taas ihan kun ois eri ihminen kyseessä!? Sillon ei ees vilkaise tai muutenkaan tee mitään. Eihän tommosesta koskaan tuu mitään, jos ei voi luottaa että ne varmasti tykkää susta. Onks tossa kyse vaan kokemattomuudesta, ettei tiiä mitä tekee, ja mitä ihastuneena pitäis tehdä? :)
Vihaan itessäni sitä, että en osaa ihmissuhdeasioita. Jos oon vaikka ihastunu johonkin poikaan, nii en koskaan osaa edetä siitä mihinkään. Aika paskaa, että vaikka oisin kuinka ihastunu nii en silti saa aikaseksi tehä asian suhteen elettäkään. Kotona oon ihan super onnellisena haaveilemassa siitä kuinka kerron mun ihastukselle mun tunteista, mut sit siinä tilanteessa en saa suuta auki. Oon korkeintaan uskaltanu hymyillä mun ihastukselle, mut muuta en! Jos se vaikka on mun lähellä kavereiden kanssa nii jotenki en vaan osaa olla oma itteni. Miten voin olla näin ujo kun oon, en haluais olla :( Tuunkohan koskaan saamaan ketään, jos en ite tee alotetta, eikä pojatkaan tuu juttelee vaikka ne aina tuijottaa :) Onks täällä muita, jotka kärsii samasta ongelmasta? Miks hemmetissä en vaan joskus aikasemmin sanonnu mun ihastukselle mitään, oon aina vaan menny punaseks ja hymyilly sille.
Mun ihastus varmasti tietää, että tykkään siitä, koska noh joissaki tilanteissa se on vaa ollu ilmiselvää. Uskon myös siihen, et jos joku kattelee sua tosi paljon ja hymyilee vielä joko sulle itelle tai siinä tilanteessa, nii se on kiinnostunu. Myös tää poika on hymyilly mulle ihan sikana ja oon nähny kuinka sen koko olemus ikään kun piristyy, kun se näkee mut. Se on kans joskus pysähtyny kattelemaan mua tarkotuksella ja hymyilly sillee söpösti. :3 Miks kumminki tunteet vaihtelee niin paljon, et toisinaan tykkää tosi paljon ja toisinaan ei? Tää on niin vaikeeta!
En oo siis koskaan seurustellut, ja enemmänki on käyny sillee et joku poika on tykänny musta, mut en oo vaan ite ollu takasiin ihastunu. Yläasteella meiän luokalla oli yks poika, jonka kans oli tämmönen tilanne. Nyt lukioaikoina sit oli tää mun nykynen ihastus, josta selitin tässä. :3 Meiän koulussa on useempi poika, jonka kans mulla tulee väkisinki katsekontaktia, kun ne pojat pelaa silmäpeliä kokoajan. Ne siis valehtelematta tuijottaa ja vilkuilee mua kokoajan :D Kyseessä on mua vähän nuoremmat pojat. Ei ne kumminkaan koskaan lähesty et en tiiä onks ne ihastunu vai mitä, mut samaa juttua ollu jo iäisyydet :D Olettaaks pojat muuten et tyttö on kiinnostunu, jos tuijottaa niitä aina takas, ja nimenomaa takas, ei ennen ku ne kattoo? Mun puolelta toi on kuitenki vaan kaverimielessä semmosta läppää, koska oon ihastunu vaan yhteen poikaan :) Musta ois kiva tietää, mitä ne kattoo mussa tai mikä mussa on semmosta kiinnostavaa, mut en kehtaa kysyä :D Kiva jos ne tuijottaaki vaa jotai muuta ku kasvoja :Dd
Poikien kanssa on kyllä niin vaikeeta, kun ei niistä ensinäkin ota mitään selvää koskaan. Miten toisena päivänä ne kattoo umpi-ihastuneena ja välillä on taas ihan kun ois eri ihminen kyseessä!? Sillon ei ees vilkaise tai muutenkaan tee mitään. Eihän tommosesta koskaan tuu mitään, jos ei voi luottaa että ne varmasti tykkää susta. Onks tossa kyse vaan kokemattomuudesta, ettei tiiä mitä tekee, ja mitä ihastuneena pitäis tehdä? :)
Vihaan itessäni sitä, että en osaa ihmissuhdeasioita. Jos oon vaikka ihastunu johonkin poikaan, nii en koskaan osaa edetä siitä mihinkään. Aika paskaa, että vaikka oisin kuinka ihastunu nii en silti saa aikaseksi tehä asian suhteen elettäkään. Kotona oon ihan super onnellisena haaveilemassa siitä kuinka kerron mun ihastukselle mun tunteista, mut sit siinä tilanteessa en saa suuta auki. Oon korkeintaan uskaltanu hymyillä mun ihastukselle, mut muuta en! Jos se vaikka on mun lähellä kavereiden kanssa nii jotenki en vaan osaa olla oma itteni. Miten voin olla näin ujo kun oon, en haluais olla :( Tuunkohan koskaan saamaan ketään, jos en ite tee alotetta, eikä pojatkaan tuu juttelee vaikka ne aina tuijottaa :) Onks täällä muita, jotka kärsii samasta ongelmasta? Miks hemmetissä en vaan joskus aikasemmin sanonnu mun ihastukselle mitään, oon aina vaan menny punaseks ja hymyilly sille.
Mun ihastus varmasti tietää, että tykkään siitä, koska noh joissaki tilanteissa se on vaa ollu ilmiselvää. Uskon myös siihen, et jos joku kattelee sua tosi paljon ja hymyilee vielä joko sulle itelle tai siinä tilanteessa, nii se on kiinnostunu. Myös tää poika on hymyilly mulle ihan sikana ja oon nähny kuinka sen koko olemus ikään kun piristyy, kun se näkee mut. Se on kans joskus pysähtyny kattelemaan mua tarkotuksella ja hymyilly sillee söpösti. :3 Miks kumminki tunteet vaihtelee niin paljon, et toisinaan tykkää tosi paljon ja toisinaan ei? Tää on niin vaikeeta!
En oo siis koskaan seurustellut, ja enemmänki on käyny sillee et joku poika on tykänny musta, mut en oo vaan ite ollu takasiin ihastunu. Yläasteella meiän luokalla oli yks poika, jonka kans oli tämmönen tilanne. Nyt lukioaikoina sit oli tää mun nykynen ihastus, josta selitin tässä. :3 Meiän koulussa on useempi poika, jonka kans mulla tulee väkisinki katsekontaktia, kun ne pojat pelaa silmäpeliä kokoajan. Ne siis valehtelematta tuijottaa ja vilkuilee mua kokoajan :D Kyseessä on mua vähän nuoremmat pojat. Ei ne kumminkaan koskaan lähesty et en tiiä onks ne ihastunu vai mitä, mut samaa juttua ollu jo iäisyydet :D Olettaaks pojat muuten et tyttö on kiinnostunu, jos tuijottaa niitä aina takas, ja nimenomaa takas, ei ennen ku ne kattoo? Mun puolelta toi on kuitenki vaan kaverimielessä semmosta läppää, koska oon ihastunu vaan yhteen poikaan :) Musta ois kiva tietää, mitä ne kattoo mussa tai mikä mussa on semmosta kiinnostavaa, mut en kehtaa kysyä :D Kiva jos ne tuijottaaki vaa jotai muuta ku kasvoja :Dd
