Toisaalta kannattaako sitä sit alottaa mitään jos ei koe tarvetta, ku ne kuitenki vaikuttaa aivokemikaaleihin ja voi tietyl tasol aiheuttaa jopa riippuvaisuutta sitte sun muita ongelmia. En oo lääkäri enkä tiiä kuinka totta toi on mut ite suhtaudun säännöllisesti otettaviin lääkkeisiin vähän varauksella. D:Jos se on sitä mieltä että kannattaisi niin sut ehkä kannattaa
No mulla on jo periaatteessa ne aivokemiat sekasin koska adhd:DToisaalta kannattaako sitä sit alottaa mitään jos ei koe tarvetta, ku ne kuitenki vaikuttaa aivokemikaaleihin ja voi tietyl tasol aiheuttaa jopa riippuvaisuutta sitte sun muita ongelmia. En oo lääkäri enkä tiiä kuinka totta toi on mut ite suhtaudun säännöllisesti otettaviin lääkkeisiin vähän varauksella. D:
Vähän samalla tavalla ku en koe et ois fiksua ottaa mitään hormonaalista ehkäsyä ellei tarvii sitä sairauden hoitoon tai oikeesti ehkäsyyn (tai siis ettei muuten vaan oo hormonaalisel ehkäsyllä vaik ei ois mitään sairautta mitä se helpottais tai muuten vaan ois seksuaalisesti aktiivinen).
En mä tiiä se niistä jonku verran puhu ja sit totes et pitää saada toi toinen lääkitys eka kohilleen ja en nyt tiiä oliko se oikeesti tosissaan sen kanssa vai ei. Eihän mulle oo kukaan ees kertonu että mulla olisi edes masennusta:DJos se on sitä mieltä että kannattaisi niin sut ehkä kannattaa
Okei hyvä kuulla että oot saanu apua!Mua lääkitys on auttanu ihan hirveesti. Tällä hetkellä syön oikeestaan kahta mielialalääkettä. Masennus ja ahdistus on pysyny tosi hyvin hallinnassa ja oireet on ollu suht lieviä. Toki kesti hetki, et toi sopiva lääkitys löyty.
Ookkei eli siis te kaikki ootte sitä mieltä että ota ne jos tarjotaan uudestaan?Lääkkeet on niin keskeinen osa hoitoa että niitä tarjotaan aika herkästi. Jos on kyse perus mielialalääkkeistä niin ne on vielä suht pienen kynnyksen lääkkeitä, ei aiheuta riippuvuutta tai hirveän pahoja oireita jne jne. Psykoosi- ja unilääkkeet ja tyyliin bentsot on niitä joiden käyttöä kannattaa harkita tarkemmin.
Ei kukaan voi sun puolesta päättää otatko lääkkeet vai et.Ookkei eli siis te kaikki ootte sitä mieltä että ota ne jos tarjotaan uudestaan?
Miten niistä oikeestaan tarkemmin hyötyy? Vähän silti en tiiä ku en mä tiiä... huutista mikä lause
Jotenki muutenki vähä tuntuu et toi lääkäri on aika herkällä kädellä laittanu mulle reseptiä tohon toiseenkin lääkkeeseen. Tai en mä tiiä onko se vaan normaalia?
No siis ku mulle ei tällähetkellä oo vielä ees psykologiaikaa ehditty antaa ku ne lomailee ja joo :DEi kukaan voi sun puolesta päättää otatko lääkkeet vai et.
Yleisiä hyötyvaikutuksia mielialalääkkeissä on ahdistuksen väheneminen ja mielialan kohoaminen. Jos ei koe että tarvis tuon kaltasta apua niin tietenkään ei oo pakko ottaa lääkitystä.
Se että lääkäri tarjoo reseptiä ei oo mikään hullun leima, lääkkeet vaan tutkitusti auttaa monia ja parantaa esim terapian hyötyjä.
Niissä ajoissa sit kestää myös lomakauden ulkopuolella, vähän riippuu paikkakunnasta mutta kannattaa tottua jonoihin.No siis ku mulle ei tällähetkellä oo vielä ees psykologiaikaa ehditty antaa ku ne lomailee ja joo :D
En mä tiiä onko tää ahdistusta vai ei en mä osaa sanoa vaikee määritellä mistä mä tiedän miten mulla menee?
Joo siis kyllä ne kuulemma ilmoittaa kunhan terkka ja psyka on saaneet keskusteltua mun jatkosta.Niissä ajoissa sit kestää myös lomakauden ulkopuolella, vähän riippuu paikkakunnasta mutta kannattaa tottua jonoihin.
Ei sitä tarvii sen tarkemmin määritellä eikä tarvii tietää mistä mahdolliset oireet johtuu. Ei oo kyse diagnoosista vaan lääkkeen tarpeellisuuden arvioinnista.
Onko olo hyvä vai ei? Toivooko nykytilanteeseen muutosta? Onko muutos mahdollinen lääkkeen avulla?
Varmaan oleellisimpia kysymyksiä joita kannattaa miettiä. Ja jos ei ollenkaan tykkää ajatuksesta niin ei niitä lääkkeitä oo pakko ottaa, aina voi harkita uudelleen jos mieli muuttuu.
Tosi paha, ehin yrittää jo itsariakin.Okei hyvä kuulla että oot saanu apua!
Miten pahana sulla oli ennen lääkitystä?
Okei voi ei...joo sit varsinki hyvä jos lääkkeistä oot hyötynyt:)Tosi paha, ehin yrittää jo itsariakin.
No joo en tiiä ku ei se maininnut sen tarkemmin. Ei tuolla oo kukaan maininnut ees oikeestaan paljon mitään. En tiedä onko mulla edes diagnoosia vai ei. Enkä osaa arvioida. En mä tiedä:DRiippuu vähän siitä, mikä lääke on kyseessä ja mistä syystä sitä käytetään. SNRI-lääkkeet (venlafaksiini varmaan yleisin) aiheuttavat joillekin ikäviä sivu- tai lopetusoireita enkä ihan ensimmäisenä testaisi niitä, jos muita vaihtoehtoja ei ole kokeiltu. Neuroleptejakin ehdotetaan välillä "pelkkään" ahdistukseen tmv., mihin niitä ei mun mielestäni kannata käyttää varsinkaan alaikäisenä.
Yleensä ensimmäiseksi kyl määrätäänkin jotain suht. hyvin siedettyä, tavallisesti SSRI-lääkkeitä. Jos sulla on ollut tapana käyttää viiltelyä/muuta itsesi vahingoittamista pahan olon lieventämiseen (tosi hyvä et se on loppunut tai vähentynyt, mut käsitin että muuten tilanne ei ole kauheesti muuttunut), niin kuulostaa siltä että oireiluun kuuluu aika voimakasta ahdistusta ja lääkityksen kokeilemisesta vois olla hyötyä.
No se on tosi hyvä juttu, koska ei se viiltely oikeesti auta mitään.Okei voi ei...joo sit varsinki hyvä jos lääkkeistä oot hyötynyt:)
Mä en onneks oo menny noin huonoksi, en mä halua kuolla ja en mä tiiä meneekö mulla jopa paremmin ku keväällä. Oikei äiti on sitä mieltä että ei oo korjautunut mut nnii mä en enää viiltele, en oo moneen viikkoon ku en kehtaa eikä oikeestaan ees tee mieli ku ei se enää ees hirveesti auta mihinkään:D
sen mä nyt ainaki näkisin hyvänä ehkäpä merkkinä