Eilen jo yhden aikaan (suomessa kahden aikaan) olin Kööpenhaminassa. Tänne B&B-paikkaan pääsin seitsemän jälkeen.
Paperilla ainakin kuulostaa mielenkiintoiselta ja hauskalta, mutta tietysti kun on minä, ei varmaan tule kestämään viikkoa.
Eihän täällä kamalaa ole, mutta koti-ikävä iski jo eilen, heti ovesta ulos astuessa. Kun Köpiksestä tulin Århusiin junalla, en ajatellut matkalla kuin vain "En halua olla täällä, haluan kotiin." Mutta tänään on ollut ihan ok päivä, kävin tämän B&B:n omistajan kanssa tuolla kaupungissa pyörimässä.
Ja avaan hieman tuota ensimmäistä lausetta vielä:
Rippileirillä päivä numero 4 tai 5, sain ihme hermoromahduksen, itkin ja itkin, koska en vain osaa olla poissa kotoa muutamaa päivää pidempään. Jo lähtiessä oli ikävä kissoja ja perhettä.
Juttelin tästä isäni kanssa eilen, ja tulimme päätökseen, että jos tuntuu siltä, ei tarvitse kärvistellä täällä loppuun asti. 10 viikkoa on aivan liian pitkä aika.