azgeda
Asiantuntija
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 728
- Reaktioarvo
- 746
miulla ja miun deitillä menee hyvin. hän tänään laitto ite miulle viestii siitä, että pystyisinkö nähä huomenna, kun hällä on ikävä (samat sanat). hän vastaa miun snäppeihin ihan hemmetin nopee, eikä oo mitään merkkejä siitä miks hän antais pakit. hän kehuu minuu ja on antanu selkeesti ilmi hänen tunteista minuu kohtaan, mutta siitä huolimatta pelkään että hän yhenäkkii vaan ilmottais, että joo ei meistä tuu mitään.
mie tiiän, että tää pelko on nyt tullu siitä, kun kaks aiempaa deitti kertaa on menny päin persettä :'D ja varsinkin se ensimmäinen, josta aikoinaan tein keskusteluja tänne, kun se oli...erittäin suuri shokki. se tuli niin puskista, kun ihastus vaan ilmotti tekstarilla, että joo ei meistä tuu mitään, vaikka oli antanu ilmi toisin kasvotusten.
oon pitkästä aikaa taas onnellinen ja minuu ahistaa se ajatus, että kohta oisin taas itkemässä miun kavereille siitä, kuinka se ei toiminukkaan. en haluu olla taas surullinen... oon tästä innoissaan, vaikka välillä mietin että uskallanko olla. että "entä jos", vaikka...pitäis yrittää elää hetkessä ja nauttii kaikesta, kun vielä voi.
miten mie pääsen tästä pelosta ja ahistuksesta yli? kaipa ajan kanssa? mutta minuu inhottaa se, että tuppaan yliajattelee ja ylianalysoimaan kaikkee...
mie huomenna tosiaan nään tän miun ihastuksen kaa <3 ja mietin, että jos kertoisin hälle miun tuntemuksista. hän on sanonu, että voin kertoo hälle ihan mitä tahansa ja olin eilissä päivänä kertonu yhestä toisesta mieltä painavasta asiasta (rupesin yliajattelee sitä, kun oon sen verran kokematon seksuaalisesti). hän kuunteli, ymmärs ja anto tukee, mikä sai olon paremmaks.
mie tiiän, että tää pelko on nyt tullu siitä, kun kaks aiempaa deitti kertaa on menny päin persettä :'D ja varsinkin se ensimmäinen, josta aikoinaan tein keskusteluja tänne, kun se oli...erittäin suuri shokki. se tuli niin puskista, kun ihastus vaan ilmotti tekstarilla, että joo ei meistä tuu mitään, vaikka oli antanu ilmi toisin kasvotusten.
oon pitkästä aikaa taas onnellinen ja minuu ahistaa se ajatus, että kohta oisin taas itkemässä miun kavereille siitä, kuinka se ei toiminukkaan. en haluu olla taas surullinen... oon tästä innoissaan, vaikka välillä mietin että uskallanko olla. että "entä jos", vaikka...pitäis yrittää elää hetkessä ja nauttii kaikesta, kun vielä voi.
miten mie pääsen tästä pelosta ja ahistuksesta yli? kaipa ajan kanssa? mutta minuu inhottaa se, että tuppaan yliajattelee ja ylianalysoimaan kaikkee...
mie huomenna tosiaan nään tän miun ihastuksen kaa <3 ja mietin, että jos kertoisin hälle miun tuntemuksista. hän on sanonu, että voin kertoo hälle ihan mitä tahansa ja olin eilissä päivänä kertonu yhestä toisesta mieltä painavasta asiasta (rupesin yliajattelee sitä, kun oon sen verran kokematon seksuaalisesti). hän kuunteli, ymmärs ja anto tukee, mikä sai olon paremmaks.