Seurustelu Miten rakastaa enään

[pikkutyyppi]

Olin yhdessä kumppanini kanssa yli 8kuukautta. Suhde päättyi siihen että hän jätti minut snäpissä. Rakastin häntä koko 8kk ja vielä pitkään sen jälkeen helvetin paljon. Enkä ole enään varma pystynkö rakastamaan ketään samalla tavalla kuin häntä. Ihastunut olen ja nyt olen ollut hetken suhteessa. Mutten ole varma pystynkö enään saada kenäänkään muuhun samanlaisia tunteita kuin exääni. Hän oli ensimmäinen kunnon suhteeni ikinä. Hän on todella tärkeä minulle edelleen vaikkemme enään puhu. Tajusin n. 5kk jälkeen että hän oli todella huonoksi minulle mutten tehnyt asialle ikinä mitään. Onko kukaan muu ollut samassa tilanteessa?

 

[hillasuo]

En osaa samaistua ko ei oo eksiä eikä nyksiä, mutta luulen, että aika auttaa. Anna itelles aikaa rauhassa päästä yli tuosta! Ja uskon että varmasti pystyt vielä rakastaan, oota vaan oikeeta tyyppiä ja aikaa <3

 

[Myrskyvaroitus]

Ihmiset on erilaisia. Tietenkään et välttämättä pysty tuntemaan täysin samalla tavalla ketään kohtaan.
Kuten @hillasuo tossa ylempänä sano, aika auttaa. Sun ei kannata vertailla sun tunteita nykyään sun aikasempiin tunteisiin. Pittää vaa mennä eteenpäin.

Esimerkkinä voin kertua et itelläkään ei oo exiä enkä seurustele mut olin palavasti rakastunu yhteen ihastukseeni 4 vuotta siitä huolimatta et se säätäminen päätty paskasti jo vähän yli puolen vuoden jälkeen jonka jälkeen meijän välit oli täys kysymysmerkki ja olin ite ihan sekasin et mikä homma.
Tottakai mää sit aattelin et no en mää kyl pysty kenestäkään tykkäämään koskaan yhtä palijon ku siitä ja varmaan just ton ajatuksen takia roikuin siinä. Toki ihastuin samaan aikaan yhteen luokkalaiseeni josta täälläkin selitin tosi palijon ja no, se oli vaa pahempi ku se oli sit mun kiusaaja. :)
Nykyään mulla on uus ihastus ja hänen kanssaan on ihan erilaiset tuntemukset. Ei välttämättä tuu semmosta palavaa tunnetta rintaan tai perhosia vatsaan tai vastaavaa "normaalia" ihastumisen tunnetta mut on turvallinen ja lämmin olo sen kanssa. Täysin erilaista ku sen mun niin kutsutun suuren rakkauden kohdalla. Mut siitä huolimatta sanoisin et pidän tästä nykyisestä ihimisestä enemmän ku näistä kaikista edellisistä.

 

[pikkutyyppi]

En osaa samaistua ko ei oo eksiä eikä nyksiä, mutta luulen, että aika auttaa. Anna itelles aikaa rauhassa päästä yli tuosta! Ja uskon että varmasti pystyt vielä rakastaan, oota vaan oikeeta tyyppiä ja aikaa <3

Kiitos tää tuki mua oikeesti

 

[pikkutyyppi]

Ihmiset on erilaisia. Tietenkään et välttämättä pysty tuntemaan täysin samalla tavalla ketään kohtaan.
Kuten @hillasuo tossa ylempänä sano, aika auttaa. Sun ei kannata vertailla sun tunteita nykyään sun aikasempiin tunteisiin. Pittää vaa mennä eteenpäin.

Esimerkkinä voin kertua et itelläkään ei oo exiä enkä seurustele mut olin palavasti rakastunu yhteen ihastukseeni 4 vuotta siitä huolimatta et se säätäminen päätty paskasti jo vähän yli puolen vuoden jälkeen jonka jälkeen meijän välit oli täys kysymysmerkki ja olin ite ihan sekasin et mikä homma.
Tottakai mää sit aattelin et no en mää kyl pysty kenestäkään tykkäämään koskaan yhtä palijon ku siitä ja varmaan just ton ajatuksen takia roikuin siinä. Toki ihastuin samaan aikaan yhteen luokkalaiseeni josta täälläkin selitin tosi palijon ja no, se oli vaa pahempi ku se oli sit mun kiusaaja. :)
Nykyään mulla on uus ihastus ja hänen kanssaan on ihan erilaiset tuntemukset. Ei välttämättä tuu semmosta palavaa tunnetta rintaan tai perhosia vatsaan tai vastaavaa "normaalia" ihastumisen tunnetta mut on turvallinen ja lämmin olo sen kanssa. Täysin erilaista ku sen mun niin kutsutun suuren rakkauden kohdalla. Mut siitä huolimatta sanoisin et pidän tästä nykyisestä ihimisestä enemmän ku näistä kaikista edellisistä.

Mulla on ihan legit samat tunteet oon ilonen et löydän vertaistukee täältä<3

 

[Myrskyvaroitus]

Mulla on ihan legit samat tunteet oon ilonen et löydän vertaistukee täältä<3

Se on hyvä jos pystyin auttaa sua vähäsen<3

 

[irwikissa]

Aika auttaa ja nuorena ei vielä tiedä itsestään mitään. Itsellä aiemmista poiketen on kokemusta jonkin verran ja voin sanoa että se menee ohi. Kyllä se joku löytyy jos löytyy, se joka sut jätti snäpissä ei selkeesti ollut se oikea:)

Jos oikein muistan oot 15? Sen ikäisenä harvan suhteet kestää ja harva on sen ikäisenä kenellekkään "se oikea". Sulla on vielä monta vuotta aikaa kerätä kokemusta ja tuo nyt oli vain yksi kokemus monista tulevista.

Ja siis en mäkään ole tavannut ketään ketä kohtaan voisin tuntea _täysin_ samalla tavalla kuin entiseeni, mutta ei se haittaa. Ihmiset on erillaisia, suhteet on erillaisia. Tunteet on erillaisia. Et sä halia toista täysin samanlaista ethän? Erillaistahan sitä tulee tulevaisuudelta toivoa ja ehkä muutos on hyvästä? Ehkä pn hyvä olla hetki yksin ja miettiä mitä oikeesti hakee. Jos tunteet ihmisiä kohtaan on hukassa anna niiden levätä, ne tulee kyllä takaisin jos on tullakseen<3

 

[mamiya]

Olen ollut naimisissa reilu seittemän vuotta. Molemmalla mt-ongelmia ja miehen psykoosien takia olen tullut jätetyksi varmaan kakskyt kertaa, alussa se oli tosi rankkaa ja itkin ja satutin itseäni mutta lopulta tajusin et mies oli sairas ja se palaa aina kuitenkin luokse. Opettelin olemaan vähemmän riippuvainen muista ihmisistä. Jos joskus tulisin oikeasti jätetyksi, se olisi maailman vaikein kokemus mutta selviäisin siitä. Ja niin selviät sinäkin! Oot varmasti kuullut kyllästymiseen asti tätä mutta oot nuori. En vähättele sun tunteita tai mitään, tarkoitan että sun elämään tulee vielä uusia ihmisiä. Ja varmasti rakastut vielä, ja vaikket rakastuisi, se ei olisi maailman loppu. Sä selviät kyllä <3

 

[badassbish]

Kuulin joskus lauseen "kahta eri ihmistä ei voi rakastaa samalla tavalla" ja se on avannu mulle ihan uuden maailman. Sun ei tarvi etkä sä edes voi siirtää tiettyy tapaa tuntee henkilöstä toiseen. Luota vaan siihen, että sä löydät kyllä oikeet tavat rakastaa sekä olla rakastamatta, se on tosi yksilöllistä

 

[Tietsikkan3r0]

Nyt kaksi lähes kolmivuotista suhdetta katsoneena elämä on kyynistänyt sikäli hyvällä tavalla, että palavakin rakkaus voi ajautua karille, mutta että haavat voi nuolla umpeen ja meressä riittää sitenkin kaloja.

Kariutuneesta suhteesta kantsii muutenkin ajatella, että sen päättyminen meinaa, ettei se toinen ihminen olisi ollut loppuun asti kuitenkaan se oikea. 8 kk on vielä verrattain lyhyt aika, koska sitoutuminen yhteiseen elämään ja arkeen ei ehdi saavuttaa siinä vielä pistettä, jossa se tulisi vakavasti koetelluksi. Sattuuhan toki sekin, mutta miehiä riittää, todennäköisesti vielä parempia jopa.