Mielenterveys Mikä auttaa teitä pääsemään yli virheistä?

[TalvinenRasia]

Olin tänään musiikintunnilla ja otin basson pois päältäni väärin. Siinähän on se juttu, joka kiedotaan pään yli. En pääse yli tästä, kun koko basso olisi voinut mennä rikki. Opettajakin sanoi asiasta. D:

Miten te pääsette yli virheistänne? Kävin jo juoksemassa, mutta asia vaivaa edelleen. :/

 

[Poistettukäyttäjänimi174]

Minullakin on taipumusta yliajatteluun ja se vaikeuttaa virheistä yli pääsyä. Ajattelen vain, että täällä ollaan oppimassa elämää ja kaikki tekevät virheitä. Että tämä ei ole ensimmäinen eikä myöskään viimeinen virhe maailmanhistoriassa, eikä lopulta todennäköisesti vaikuta kovinkaan paljoa mihinkään, paitsi ehkä omaan toimintaani, sillä samaa virhettä harvemmin toistaa, etenkään jos se on ollut millään tavalla merkittävä.

 

[Pahvilaatikkoeläin]

Mulle asiat aina jää päähän tosi pitkäks aikaa, enkä oikein osaa lopettaa niiden ajattelemista ennen ku tulee joku toinen asia jota miettiä tai sitten vaan yksinkertasesti unohan, missä menee kylläkin aika kauan 👁️👄👁️

 

[Likka123]

aika, mutta myös sanonat:

DON’T CRY OVER SPILLED MILK​

Meaning:
There is no use in being upset over situations that have already happened and cannot be changed.

Koska se on totta. Sun pitää vaa hyväksyy asia ja keksii ratkaisu. Tässä tapauksessa se on se et oot varovaisempi.

Muistan ku suoritin ajokorttii ja se kokeen valvoja huus mul lopus et oon ihan hirvee kuski ja se pelkäs olla mun kyydis. Ajoin alussa ylinopeutta, menin liian kovaa risteyksiin jne. Voisin kuulemma olla yks niist harvoista tytöistä jotka ajaa tielt ulos mutkas. 1/60 ajaa ajokokees yhtä kovaa ku minä. Mä meinasin alkaa itkee ja sydän hakkas. Sain kuitenki kortin ja must tuntuu et se halus vaa pelotella. Syy myös tähän ajamiseen on se et mul oli ollu jo 2-3 vuottaa skootterikortti joten kaikki paikat jois ajettii oli jo tuttuja sekä osasin kaikki liikennemerkit valmiiks. Et mul oli enemmän kokemust liikentees liikkumisest ku jollai turkulaisel joka oli ajanu muutaman kerran liikentees.

Mut se vaivas mua pari viikkoo ja olin tosi epävarma. Oon kyllä naarmutellu autoo, mut se o tapahtunu parkkipaikoil, joissa on ahdasta. Naarmutuksesaki oon pahottanu mieleni, mut oon aina ollu valmis maksaa vanhemmil korjaukset (en oo kuitenkaan joutunu) ja ottaa vastuun. Kerran meinasin ajaa myös lasten päälle ja tää on jääny mieleen erityisesti. Johtu siitä et olin menos liikenneympyrään. Olin kattonu jo kaukaa et lapset jatkaa suoraan eikä käänny siihen risteykseen ni keskityin kattoo tuleeks toisest suunnast autoo. Sit ne lapset tallusteli siihen ja onneks sain jarrutettuu. Neki tais säikähtää, mut toivottavasti oppivat ainaki tarkkailemaan liikennettä ennen ku menevät tielle. Mäki aina oon vaa menny ja ajatellu et jos ajaa päälle ni se on kuljettajan vika. Täst edest oon aina ollu ihan heeelvetin varovainen liikenneympyröis ja parrkipaikoil ja muuallakin.

Mut joo jos oisin lapsen päälle ajanu ni en ois sitä varmaa ikinä antanu itselleni anteeks ja todennäkösesti kieltäytyny ajamasta enää ikinä.

Että näihin mun kokemuksiin verrattuna yhen basson tiputtaminen ois ollu pientä. Mut läheltäpiti tilanteissa kannattaa vaa huokasta helpotuksesta ja ottaa opiks tekemät asiast sen suurempaa numeroo. Ja vaikka tapahtuiski jotai ni pysyy rauhallisena ja hoitaa asia kuntoon eli ehkä joku pahoittelu ja tarjoo korvaamaan vanhan. Ja tuskin oisit ollu ensimmäinen joka jotain koulun omaisuutta hajottaa

 

[TalvinenRasia]

aika, mutta myös sanonat:

DON’T CRY OVER SPILLED MILK​

Meaning:
There is no use in being upset over situations that have already happened and cannot be changed.

Koska se on totta. Sun pitää vaa hyväksyy asia ja keksii ratkaisu. Tässä tapauksessa se on se et oot varovaisempi.

Muistan ku suoritin ajokorttii ja se kokeen valvoja huus mul lopus et oon ihan hirvee kuski ja se pelkäs olla mun kyydis. Ajoin alussa ylinopeutta, menin liian kovaa risteyksiin jne. Voisin kuulemma olla yks niist harvoista tytöistä jotka ajaa tielt ulos mutkas. 1/60 ajaa ajokokees yhtä kovaa ku minä. Mä meinasin alkaa itkee ja sydän hakkas. Sain kuitenki kortin ja must tuntuu et se halus vaa pelotella. Syy myös tähän ajamiseen on se et mul oli ollu jo 2-3 vuottaa skootterikortti joten kaikki paikat jois ajettii oli jo tuttuja sekä osasin kaikki liikennemerkit valmiiks. Et mul oli enemmän kokemust liikentees liikkumisest ku jollai turkulaisel joka oli ajanu muutaman kerran liikentees.

Mut se vaivas mua pari viikkoo ja olin tosi epävarma. Oon kyllä naarmutellu autoo, mut se o tapahtunu parkkipaikoil, joissa on ahdasta. Naarmutuksesaki oon pahottanu mieleni, mut oon aina ollu valmis maksaa vanhemmil korjaukset (en oo kuitenkaan joutunu) ja ottaa vastuun. Kerran meinasin ajaa myös lasten päälle ja tää on jääny mieleen erityisesti. Johtu siitä et olin menos liikenneympyrään. Olin kattonu jo kaukaa et lapset jatkaa suoraan eikä käänny siihen risteykseen ni keskityin kattoo tuleeks toisest suunnast autoo. Sit ne lapset tallusteli siihen ja onneks sain jarrutettuu. Neki tais säikähtää, mut toivottavasti oppivat ainaki tarkkailemaan liikennettä ennen ku menevät tielle. Mäki aina oon vaa menny ja ajatellu et jos ajaa päälle ni se on kuljettajan vika. Täst edest oon aina ollu ihan heeelvetin varovainen liikenneympyröis ja parrkipaikoil ja muuallakin.

Mut joo jos oisin lapsen päälle ajanu ni en ois sitä varmaa ikinä antanu itselleni anteeks ja todennäkösesti kieltäytyny ajamasta enää ikinä.

Että näihin mun kokemuksiin verrattuna yhen basson tiputtaminen ois ollu pientä. Mut läheltäpiti tilanteissa kannattaa vaa huokasta helpotuksesta ja ottaa opiks tekemät asiast sen suurempaa numeroo. Ja vaikka tapahtuiski jotai ni pysyy rauhallisena ja hoitaa asia kuntoon eli ehkä joku pahoittelu ja tarjoo korvaamaan vanhan. Ja tuskin oisit ollu ensimmäinen joka jotain koulun omaisuutta hajottaa

Oho, kiitos. D:

 

[Bella]

ei toi oo niin vakavaa. Itelläkin lähtenyt koulussa vaikka kuinka monet neulat ompelu koneista, kielet kitaroista jne. mut ei se haittaa mitään ja koska et tehnyt mitään väärää niin ei sun siitä pidä enää välittää.

 

[snowflake]

Kaikki tekee virheitä aina välillä, yleensä se kuka on tehnyt virheen muistelee sitä jälkeenpäin mutta ne ihmiset keiden seurassa on mokannut niin ei ne muistele sitä samalla tavalla kuin itse. Itselle on sattunut vaikka mitä kommelluksia, niitä pienempiä ja isompia ja aina niistä päästy eteenpäin! :)

 

[Mandalay]

Mulla auttaa vaan se, että yritän yksinkertasesti olla ajattelematta koko asiaa ja miettiä, että kukaan ei tätä kuitenkaan enää hetken päästä muista. Oon tosin tehnyt sellasiakin virheitä, jotka ei noin vaan unohdu, mutta en osaisi elää niiden kanssa jos jäisin niitä miettimään, joten oon opetellut sellasta välinpitämättömyyttä, josta on hyötyä aina välillä tollasissa tilanteissa, että pääsisi niistä yli ja eteenpäin. Elämä jatkuu kuitenkin