Esitän vastakysymyksen: "Miten todistat, että me ei oltais olemassa?"
Tiede ja empiiriset havainnot, joita ihmiset tekee aisteillaan, muodostaa meille jonkinlaisen käsityksen maailmasta, oli se simulaatiota tai ei. Meillä ei oikein ole muita tapoja saada uusia tietoja kaikkeudesta. Tietenkin järkiperäisesti voi päätellä kaikenlaista niiden hankittujen tietojen pohjalta, mutta se on oma hommansa. Empiiristen havaintojen pohjalta, on helpompi todistella sitä, että ne havainnot on olemassa kuin sitä, ettei ne ole. Käytännön jamppana vetoan siihen, että on käytännöllisempää ajatella olevansa olemassa kuin pohtia olevansa aivot altaassa tai muuta vastaavaa.
Sitä paitsi, mitä sitten vaikka me oltais avaruusolentojen sims-peli tai aivot altaassa? Oishan se uusi tieto asian laidasta, mutta miten se muuttaisi meidän käytännön elämäämme? Ihmisen kokemus maailmasta on mikä on.
Jos oikein tahtoo lentää svääreihin, voi miettiä sitä, että onhan se simulaatiokin tai aivot altaassakin olemassa. Asia, joka ei ole olemassa, ei ole olemassa, eikä sitä oikein voi edes kuvitella, miten joku asia olisi epäolemassa.
Geneerinen Descartesin vastaus on "ajattelen siis olen," mutta hän ehkä luottaa itseensä hieman liikaa, ainakin omasta mielestäni.