PinkkiHuppari
Yliajattelija
- Liittynyt
- 3.2.2021
- Viestejä
- 537
- Reaktioarvo
- 510
Joka kerta. Vaikka yrittäisin sanoa huomaavaisesti ja pyytää sitä ystävällisesti laittamaan esim, vaatteet kaappiin. Se on saanu muutaman kerran kunnon itkuraivarit, kun pyysin sitä laittaan kerrankin vaatteet kaappiin. (Hän on siis 15). Meidän vanhemmat on eronneet ja toisen luona joudutaan jakamaan sama huone. Ite ahdistun liiasta sotkusuudesta, joten se, että toinen puoli huoneesta on aina, kun pommin jäljiltä on välillä tosi hermoja raastavaa. Lopulta yleensä jonkun kunnon riidan jälkeen suostuu laittaan ne vaatteet kaappiin ja siinä menee alle viis minuuttia. En pyytänyt viikkaamaan niitä, koska mulle pääasia on se, että ne ei loju ympäri huonetta.
Sekin, että hän ei edes arvosta sitä, että oon monta kertaa siivonnut yksin meidän koko huoneen. Vaihtanut hänenkin lakanat, järjestellyt tavarat, imuroinut ja käyttänyt siihen monta tuntia aikaa ja silti alle viikon päästä kaikki on samassa kunnossa, kun ennen siivousta. Teen sen, jotta hänen olisi helpompi aloittaa elämään edes vähän siistimmin, mutta ei edes selkeesti yritä.
Toisen vanhemman luona oon myös muutaman kerran siivonnut kokonaan hänen oman huoneensa, mutta ei siitäkään mitään arvostusta ole tullut. Tänäänkin sanoin hänelle siitä, että lakana peittää vaan puolet sängystä ja ne roskat vois laittaa roskiin siitä sängyltä. Mutta reaktio oli taas vaan "mee pois, ei kiinnosta". Ei se muuten haittais, mutta meillä on koiria ja se lakana ei suojaa toista puolta patjasta, joten helpommalla pääsisi laittamalla lakanan paikalleen, kun pahimmassa tapauksessa joutuu pesemään kohta patjan.
En mä toivois muuta, kun että ne roskat laitettais roskiin ja vaatteet olis edes vähän siistimmin, kun mytyssä sängyn päädyssä, lattialla, tuolilla ja vähän joka puolella. Olis myös kiva, että hänkin tekis välillä kotitöitä, koska en muista koska viimeksi hän on imuroinut ja tiskitkin on laittanut varmaan viimeksi kuukausi sitten.
Ja tiedän, että hänellä on ollut varsinkin koulun takia vähän rankempaa viime aikoina, mutta se, että hän jaksaa olla monta kertaa viikossa jopa koko päivän kavereiden kanssa ja kykenee muuten elämään ihan tavallisesti, kertoo mun mielestä kuitenkin siitä, että varmasti onnistuisi myös vähän siistimpi eläminen. En tietenkään voi tietää kaikkea, mutta olis kiva jos hän edes yrittäisi joskus.
Sekin, että hän ei edes arvosta sitä, että oon monta kertaa siivonnut yksin meidän koko huoneen. Vaihtanut hänenkin lakanat, järjestellyt tavarat, imuroinut ja käyttänyt siihen monta tuntia aikaa ja silti alle viikon päästä kaikki on samassa kunnossa, kun ennen siivousta. Teen sen, jotta hänen olisi helpompi aloittaa elämään edes vähän siistimmin, mutta ei edes selkeesti yritä.
Toisen vanhemman luona oon myös muutaman kerran siivonnut kokonaan hänen oman huoneensa, mutta ei siitäkään mitään arvostusta ole tullut. Tänäänkin sanoin hänelle siitä, että lakana peittää vaan puolet sängystä ja ne roskat vois laittaa roskiin siitä sängyltä. Mutta reaktio oli taas vaan "mee pois, ei kiinnosta". Ei se muuten haittais, mutta meillä on koiria ja se lakana ei suojaa toista puolta patjasta, joten helpommalla pääsisi laittamalla lakanan paikalleen, kun pahimmassa tapauksessa joutuu pesemään kohta patjan.
En mä toivois muuta, kun että ne roskat laitettais roskiin ja vaatteet olis edes vähän siistimmin, kun mytyssä sängyn päädyssä, lattialla, tuolilla ja vähän joka puolella. Olis myös kiva, että hänkin tekis välillä kotitöitä, koska en muista koska viimeksi hän on imuroinut ja tiskitkin on laittanut varmaan viimeksi kuukausi sitten.
Ja tiedän, että hänellä on ollut varsinkin koulun takia vähän rankempaa viime aikoina, mutta se, että hän jaksaa olla monta kertaa viikossa jopa koko päivän kavereiden kanssa ja kykenee muuten elämään ihan tavallisesti, kertoo mun mielestä kuitenkin siitä, että varmasti onnistuisi myös vähän siistimpi eläminen. En tietenkään voi tietää kaikkea, mutta olis kiva jos hän edes yrittäisi joskus.