että pitänee turvautua tujumpiin unilääkkeisiin D= kylmänä kalkkunana en tätä tee ei ei ei viime yönäkin heräsin lähes kahden tunnin välein hikisenä luullen että on jo aamu. tyhmä nukkumatti.
nyt kun aloin miettimään, en ole varma monesti olen ollut...
eka kerta oli kun olin alaikäisenä juomassa, poliisit vei putkaan josta iskä haki taksilla. taisi olla uusivuosi. seuraava kosketus poliisiautoon oli kun olin hatkoilla niin poliisit vei mut sijoituspaikkaan. karkasin sieltä...
varmaan tappeluun joutuminen kun sain ainoana sakot lievästä pahoinpitelystä. se hävettää tosi paljon. sit nää perus kerrostalon pihoille ja muut kummalliset paikat kusemiselle tai junan penkeille oksentaminen. julkisesti riitely tai sammuminen puistoon keskellä yötä. niitä on paljon mutta tuo...
kurja olo alkaa hiipimään luokse ja haluan vain nukkua. luojan kiitos luu- ja nivelsärky, ripuli, järjetön pahoinvointi, huimaus ja hikoilu ei ole vielä ilmaantunut. kamalan kylmä kyllä on. mutta ihan positiivinen olo kuitenkin.
en muista viime vuoden lupauksia mutta tuskin yksikään toteutui. tämän vuoden lupaukset ovat: aineista vierottautuminen, koulun jatkaminen, leipomisessa kehittyminen, liikunnan aloittaminen ja painon pudottaminen.
joo, tosin retkahdin eilen yöllä kun piti mennä maksamaan velkoja eräälle rouvalle... mutta tänään alkoi uusi yritys ja on huomattavasti positiivisempi olo. yritän kovasti keksiä uusia rutiineja vanhojen tilalle mutta ehkä aika auttaa siinäkin.
mehevä, tuhti suklaakakkupohja, raikas mustaherukkamoussea mustaherukkahillolla sekä päällä silkkisen pehmeä ja kuohkea marenkivoikreemi. koristeena suloinen yksisarvinen ja kukkia, ehkä valkosuklaasta valumia <3
miehen kiireellisyysluokitus nostettiin ykköseksi ja miehen molemmat polvet korvataan kohta titaanilla. tästä on tapeltu ja odotettu niin monta vuotta että tuntuu epätodelliselta että se vihdoin tapahtuu D= ennen sitä on vielä yksi haaste edessä sekä toki vuoden kuntoutus mutta silti