Kävelen huoneeseen ja hän kääntyy katsomaan minua kuin puoliksi syötyä, homeista makkaraa, yleensä hieman vihaisenkin näköisenä. En ole tehnyt mitään, olen vain ollut hiljaa huoneessani, elämässä elämääni. Äänetöntä, olematonta elämääni.
Alkaa kyllä syödä itsetuntoa tuo.