Hakutulokset

oon asunut omillani monta vuotta ja kolmessa eri kaupungissa. ekan vuoden aikana en soitellut, en viestitellyt, enkä käynyt vanhempien luona. sit aloin käydä noin kerran kuussa. kolmen vuoden kohdalla käynnit väheni välimatkan kasvaessa ja aloin soitella ehkä kerran parissa viikossa. nykyisin...

avokin kuolema. tiedän et en pääsis yli vaan mun mielenterveys romahtaisi täysin. pelkään kans sitä et jos sille käy muuten jotain, joutuu tyyliin kolariin ja halvaantuu tai sairastuu vakavasti. harvoin on päivää etten ajattelis tätä kauhuissani.

toi on tosi hyvä merkki että se saa sulle aikaan tollaisen olon! mulla on kanssa tollaisia riittämättömyyden tunteita tosi usein ja ihmettelen miten toinen on jaksanut mun kanssa näinkin pitkään. ei ihmisen tarvii olla täydellinen kelvatakseen muille.

mun mielestä sitä ei voi tietää varmaks sillä hetkellä. mä luulin seurustelemaan alkaessani olevani täysin valmis, ja nyt jälkikäteen on sit saanut tajuta että kasvamista olis kyllä ollut tosi monessa eri asiassa :D mut se kasvaminen on sit tapahtunut suhteen aikana että vahinko ei ollut suuri...

7.9. ja korkeakoulussa oon

etten hakenut toiselle paikkakunnalle mun unelma-alalle yläasteen jälkeen. kadun myös nuorempana tekemiäni itsetuhoisia asioita, kavereiden menetyksiä ja sitä etten pitänyt itsestäni huolta. edelleen näkyy elämässä nää kaikki huonot valinnat. kadun kanssa sitä etten mennyt kavereiden mukana...