kaiken taiteen sääntöjen mukaan! Tavallaan se saattaa pakko-oireiluakin olla, joskin ei yhtään samanlaista tosiaankaan ole D: ehkäpä sitä on aika hieman rauhoittua minunkin
niin luulin minäkin D: mutta ei hajuakaan, jotenkin vaan rauha laskeutunu, kun on sen kanssa päässy juttelemaan. Kohta kuiteski iskee hemmetilliset ahistukset siitä, mutta kai sitä pitää yrittänee
Äiti hei mua saatana kutsuu, sanon sulle kvaak, nyt skipataan kahvit ja mennään vitun kaljalle, kaikkee mä oon kuullu hulluks mua on luultu, kevät toi muurarin, jaakko kulta! Ajatukset lentää
Luja meno, parempi mieli!
Kuulostaa ihanalta! tuo sun asenne. Mulle on aina ollu kiire vastata vaikka sanalla ettei synny käsitystä ns *suositummaksi haluamisestani* yleensäkin sitten lauonkin mitä sattuu ja pohdin tapaani toimia kunnes seuraavalla on jotain asiaa D: nyt oon yrittäny hillittää, ku on tuo paavo tossa...