Mietin tässä juuri jos tänään hakisin isin luota vanhan pyöränromun ja alkaisin pyöräillä töihin D: saisivat kaikki ihastella pottakypärääni joka tekee päästäni 3x isomman näköisen
Asun omillani, maksan kaikki laskut itse, käyn töissä ja täytän kesällä 22 enkä siltikään pidä itseäni aikuisena. Noin yleisesti, ehkä siinä 25 ikävuoden jälkeen voisi pikkuhiljaa alkaa sanomaan aikuiseksi.
Meinasin tänään pilailla töissä keittämällä kahvit työkavereille pienellä twistillä: kahvinpurujen sekaan vähän kanelia ja kardemummaa B) en kuitenkaan viitsi.
Itse yliajattelen kaiken aina siihen pisteeseen, että ahdistun, häpeän omaa olemassaoloani ja olosta tulee sietämätön. Eilen töissä sähelsin jotain ja kotimatkalla kävin sitä kaikkea päässä läpi ja ahdistus otti vallan D:
Saattaa toki olla, että yliajattelen taas kaiken ja oikeasti ei olisi mitään hävettävää, mutta minkäs teet kun oot tämmönen paska-aivo jonka pää on ihan vinksallaan muutenkin.
Saatana, ei ole kaukana että käy kipeää.
Totesin yksi päivä kun piirsin mun kaverista muotokuvaa, että kuinka vapauttava hetki se oli. Mun ajatukset keskittyi täysin taiteen tekemiseen ja oli jotenkin kevyt olo kun ei tarvinnut ajatella mitään muuta kuin sitä muotokuvaa. Tekisin sitä niin paljon enemmän jos vain löytyisi motivaatiota...
Selaan pinterestissä aina jotain inspiroivia bodypositive kuvia ja tekstejä siinä toivossa, että niiden katselu maagisesti sais mun mielen normaaliksi.
Tässä pohdin ja harmittelen kuinka en osaa nauttia mun elämästä. Mun ajatukset pyörii lähinnä töiden ympärillä, koska se on mun suurin sisältö elämässä atm. Lisäksi mun aivot väsyy siitä kun en vain osaa päästää irti mun syömisongelmista. Jotenkin kun ollut monta vuotta siinä samassa kuplassa...
Ryypiskelen aamukahviani ja pohdin kuinka saisin raivattua tilaa isolle taulupohjalle tänne mun yksiöön, kun sitä tilaa ei mitenkään pysty järkkäämään. Haluaisin maalata sellaisen vähän isomman muotokuvan.