Tunnistan. Luulen aina olevani hirveän itsevarma ja varustettu hyvällä tai edes kohtalaisella itsetunnolla, pystyväni elämään ja olemaan niinkuin haluan. Silti olen samanlainen häpeäjä. Joka ikisestä pikku asiasta. Niin että lopulta häpeän jopa omaa häpeämistäni.
No en tiiä voi eri kunnissa olla vähän eri systeemit. Meillä tällanen. Vähän jännä sinänsä että kävin itse asiassa tolla samalla kaverilla juttelemassa ysiluokalla ja nyt kun siirryin lukioon niin en enää pääse kun pitää "täyttää kriteerit" mitä en ilmeisesti tee. :DD Haistakaa ***** koko...
Ehkä... täytyy nyt vaan sit sanoa kaikki mahdollinen niin jos se kokee parhaaksi ryhtyä siirtelemään mua taas johonkin muualle niin siirtää sitten heti ekan kerran jälkeen.
:DD ymmärrän. Itsellä oltiin palaamassa asiaan ja sitten ei palattukaan ja jouduin kyselemään itse ja kävi ilmi etten täytä kriteerejä jotta voisin päästä psykiatriselle sairaanhoitajalle. Mitä hemmetin kriteerejä? No, nyt on sitten kuraattoriaika varattu viikon päähän niin katsellaan sitten...
Hehe joo mä en tiiä mitä flippereitä me ollaan. Ei huvittaisi ryhtyä joksikin kumipalloksi joka pomppii ihmiseltä toiselle ja kaikki levittelee käsiään ja sanoo että et sää nyt mulle kuulu väärälle ihmiselle lähettivät.