Oon nähny kahdella semmosen nolon Marimekko-kangaskassin, yks kanto läppäriään nii et teki pahaa katsoa (oli ruutu auki ja roikutti pitäen toisella kädellä kulmasta kiinni), yhdellä ois ollu tosi hieno asu jos sillä ois ollu eri värinen hiusdonitsi.
Mä itken aina tulitikuille ku se soi radiosta töissä, tulee mieleen se ku tapasin poicciksen ekan kerran työajan ulkopuolella. Me valvottiin tosi myöhään ja mä rakastuin vaikka mun ei pitänyt.
Mä aina vaikutan avoimelta ja ulospäinsuuntautuneelta lörpöltä mutta oikeasti en vaan luota kehenkään ja kerron paljon asioita jotka ei oo niin henkilökohtaisia ku miltä ne kuulostaa