Haluun poikaystävän ja ihastun helposti :D sitten ko joku mun ihastus tykkääki yhtäkkiä musta nii huhhuh mikä ahistus
Niinku miks poikien pitää kertoa niin nopeesti niistä tunteista?? Eikö voi ensin tutustua hyvin ja sitten kertoa että tykkää jos sit vielä tykkää?? En oo alkamassa seurusteleen jonku kaa jos ollaan vaan semmosia tuttuja tai ihan ok kavereita puolen vuen ajalta? Tai varsinkaan kahen päivän juttelun jälkeen..
Ja ärsyttää ko tuntuu että kaikilla muilla on seurustelusta jotaki kokemusta tai on ees pussannu jonku kaa tai mitä vaan. Nii sit on kokoajan isompi kynnys seurusteluun ko pelkään etten osaa :))))
Nii ja pelkään liikaa sitä etten kelpaa kellekkään nii en sit voi uskoa sitä että joku pitäis mua kauniina tai tykkäis musta. Ei vaan mee jakeluun. Ko pitää itteä ihan hirveän näkösenä ja paska luonne ja kaikkea nii ei sitä vaan voi uskoa että joku tosissaan tykkäis musta.
Sitäpaitti yks tyyppi kusetti joskus vuos sitten että se tykkää musta ja uskoin sitä. Hävettää vieläki ko olin niin helppo. Nii seki sit on vielä takaraivossa että mitä jos muut on samanlaisia ääliöitä..
Vittu taas tätä
//unohtu sanoa: en myöskään halua antaa turhaa toivoa kellekkään sanomalla että tutustutaan ensin. Tai siis siitä tulee semmonen olo että lupaan jotaki. Ja sit ahistaa se että oon tavallaan luvannu tutustumisen jälkeen kattoo sitä seurustelua. Vaikka eikai se niin mee. Mutta en halua että kukaan oottaa mua ja sitä että oisin valmis..
Niinku miks poikien pitää kertoa niin nopeesti niistä tunteista?? Eikö voi ensin tutustua hyvin ja sitten kertoa että tykkää jos sit vielä tykkää?? En oo alkamassa seurusteleen jonku kaa jos ollaan vaan semmosia tuttuja tai ihan ok kavereita puolen vuen ajalta? Tai varsinkaan kahen päivän juttelun jälkeen..
Ja ärsyttää ko tuntuu että kaikilla muilla on seurustelusta jotaki kokemusta tai on ees pussannu jonku kaa tai mitä vaan. Nii sit on kokoajan isompi kynnys seurusteluun ko pelkään etten osaa :))))
Nii ja pelkään liikaa sitä etten kelpaa kellekkään nii en sit voi uskoa sitä että joku pitäis mua kauniina tai tykkäis musta. Ei vaan mee jakeluun. Ko pitää itteä ihan hirveän näkösenä ja paska luonne ja kaikkea nii ei sitä vaan voi uskoa että joku tosissaan tykkäis musta.
Sitäpaitti yks tyyppi kusetti joskus vuos sitten että se tykkää musta ja uskoin sitä. Hävettää vieläki ko olin niin helppo. Nii seki sit on vielä takaraivossa että mitä jos muut on samanlaisia ääliöitä..
Vittu taas tätä
//unohtu sanoa: en myöskään halua antaa turhaa toivoa kellekkään sanomalla että tutustutaan ensin. Tai siis siitä tulee semmonen olo että lupaan jotaki. Ja sit ahistaa se että oon tavallaan luvannu tutustumisen jälkeen kattoo sitä seurustelua. Vaikka eikai se niin mee. Mutta en halua että kukaan oottaa mua ja sitä että oisin valmis..
Viimeksi muokattu:
