Suhteet Ehkä sosiaalisista tilanteista mulle tekee vaikeaa se, ettei mulle oo koskaan tapahtunut kauheesti mitään…

[Minkelii]

Olen varmaan siksi niin hiljainen, koska mulla ei ole sellaisia jännittäviä kokemuksia joita kauheesti jakaa muille. Muilla on aina kaikkia stooreja mut ite oon viihtynyt kotona aina sellaisena taiteellisena runotyttönä+omistan tosi lujan itsesuojeluvaiston enkä kyennyt rämäpäilyyn. Ala-asteikäisenä mua ei esim saatu helposti mihinkään kerhoihin koska en vaan halunnut sellaisiin. Mua yritettiin saada kerhoihin, että mä saisin kavereita. Halusin kavereita mut sosiaalisissa tilanteissa en loppujen lopuksi tosi paljon viihtynyt, vietin aikani välitunnilla haaveillen ja nautin siitä. Kotona sitten piirsin mielikuvitusmaailmani olennot ja tapahtumat ylös ja se tuotti mulle valtavasti euforiaa.

 

[eipitsaa]

Kumpa tollasia ihmisiä olis enemmän. Mulla oli lapsena kyllä kavereita ja olin sosiaalinen, mutta ei mitään samaistuttavaa porukkaa. Jotenkin semmoisia rauhallisempia ihmisiä oli vaikeempi löytää, varmaan koska viihtyivät omissa oloissa.

Sosiaalisissa tilanteissa on tärkeetä että on sopiva energia tilanteeseen, eikä oo liian varautunu tai vaikuta siltä että haluaa vapaaehtosesti syrjäytyä. Voi olla kans että muut ihmiset huomaa että oot omissa ajatuksissa tosi paljon, etkä niin vastaanotettava. Mun mielestä sun tekstit on ollu täällä ainakin hyviä ja uskon et jos olisit oikeesti niin huono sosiaalisesti, niin sen huomais netissäkin.

Ja vaikka sulla ei oo samanlaisia kokemuksia mitä joku porukka haluis kuulla, niin on varmasti niitä ihmisiäkin jotka kuuntelee paljon mielummin runo tyttö -kokemuksia. Niitä on taas varmaan vaikeempi löytää, koska vaikuttavat siltä että haluavat olla itsekseen.