Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
1
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 114433" data-attributes="member: 34"><p>Hmm</p><p></p><p>Aika myöntää se että hui ja yuto on mun elämäni pahimmat sydänsurut. Oon vieläkin sitä mieltä etten oo koskaan itkeny näin ketään muuta. En edes timppaa tai ketään. Voisin melkein satavarmasti vannoa etten oo koskaan ollu yhtä pohjalla rakkauden takia. En oikeesti koskaan. En edes hobin takia vaikka sekin oli yhtä helvettiä. Ainahan rakkaus on yhtä helvettiä ainakin mulla, mutta nää kaks on kyllä kaikista pahimmat. Ei sillä ettei muutkin ois sattunu, mut tää on nyt kyl lowest point ever. And i fucking mean it.</p><p></p><p>Oon niin pohjalla. Mua ei oo koskaan aiemmin sattunut sydänsurut näin. Ei ikinä aiemmin. Ja se on paljon, koska ne on sattunut aiemminkin paljon. Mut tää on nyt vielä pahempaa. Oikeasti pahimmat sydänsurut koskaan. Pahempaa ku timppa. Pahempaa ku kari. Pahempaa ku ne pari opettajaa. </p><p></p><p>Se tunne. Se tunne kun sun elämäs pahimmat rakkaudet on kpop idoleit.</p><p></p><p>Ja ikään ku siinä ei jo yksinään olis tarpeeks, niin lisäks joudut pelkää et jos puhut asiasta kellekään niin ne vaan vähättelee sua. Niinpä et uskalla oikein puhua. Viimeksikin kun juttelin puhelimes mun työntekijän kaa nii en pystynyt sanoo tästä mitään. Sanoin vaan että tiedän mist tää johtuu ja et se liittyy henkilökohtasiin asioihin mut en vaan pystyny avaa sitä enempää. En vaa pystyny. Niinpä siit puhelust ei ollu mulle yhtään apua.</p><p></p><p>Juteltiin me kyllä keinoista että millä lievittää ahdistusta. Mut mä vaan satutan itteeni, se on mun keino. Tai no sen lisäks tietty kirjotan ja kuuntelen musiikkia ofc, mutta eipä sekään paljoa näytä auttavan. Pahemmaks tuntuu vaan menevän koko ajan. Nytkin oon kuunnellu todella masentavia biisejä ja miettiny itsemurhaa enemmän tai niinku koko ajan enenevässä määrin:D ja kuten todettu niin tää ittensä lyöminen alkoi vasta nyt uudestaan, en oo mun mielestä pitkään aikaan tehny sillee, nyt vasta. Joten näköjään pahemmaks menee. Ei suinkaan paremmaks :D</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 114433, member: 34"] Hmm Aika myöntää se että hui ja yuto on mun elämäni pahimmat sydänsurut. Oon vieläkin sitä mieltä etten oo koskaan itkeny näin ketään muuta. En edes timppaa tai ketään. Voisin melkein satavarmasti vannoa etten oo koskaan ollu yhtä pohjalla rakkauden takia. En oikeesti koskaan. En edes hobin takia vaikka sekin oli yhtä helvettiä. Ainahan rakkaus on yhtä helvettiä ainakin mulla, mutta nää kaks on kyllä kaikista pahimmat. Ei sillä ettei muutkin ois sattunu, mut tää on nyt kyl lowest point ever. And i fucking mean it. Oon niin pohjalla. Mua ei oo koskaan aiemmin sattunut sydänsurut näin. Ei ikinä aiemmin. Ja se on paljon, koska ne on sattunut aiemminkin paljon. Mut tää on nyt vielä pahempaa. Oikeasti pahimmat sydänsurut koskaan. Pahempaa ku timppa. Pahempaa ku kari. Pahempaa ku ne pari opettajaa. Se tunne. Se tunne kun sun elämäs pahimmat rakkaudet on kpop idoleit. Ja ikään ku siinä ei jo yksinään olis tarpeeks, niin lisäks joudut pelkää et jos puhut asiasta kellekään niin ne vaan vähättelee sua. Niinpä et uskalla oikein puhua. Viimeksikin kun juttelin puhelimes mun työntekijän kaa nii en pystynyt sanoo tästä mitään. Sanoin vaan että tiedän mist tää johtuu ja et se liittyy henkilökohtasiin asioihin mut en vaan pystyny avaa sitä enempää. En vaa pystyny. Niinpä siit puhelust ei ollu mulle yhtään apua. Juteltiin me kyllä keinoista että millä lievittää ahdistusta. Mut mä vaan satutan itteeni, se on mun keino. Tai no sen lisäks tietty kirjotan ja kuuntelen musiikkia ofc, mutta eipä sekään paljoa näytä auttavan. Pahemmaks tuntuu vaan menevän koko ajan. Nytkin oon kuunnellu todella masentavia biisejä ja miettiny itsemurhaa enemmän tai niinku koko ajan enenevässä määrin:D ja kuten todettu niin tää ittensä lyöminen alkoi vasta nyt uudestaan, en oo mun mielestä pitkään aikaan tehny sillee, nyt vasta. Joten näköjään pahemmaks menee. Ei suinkaan paremmaks :D [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
