Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 115654" data-attributes="member: 34">DDDDD: OMLwait. WAIT. why do i follow him on ig 🤧🤧🤧🤧 oop it was an accident.Lmao se ei tuu huomaamaan mua vaikka seuraisin tykkäilisin ja kommentoisin :DDD vaikka tapaisin sen irl joskus niin sekään tuskin auttaisJust accept the fact that youll die without ever experiencing that shit 😌 then life is meaningless lmao.Kaikista hassuintahan tässä on se että vielä vähän aikaa sitten olin täysin ok ilman sitä. Miten kaikki voikaan muuttua hetkessä. Vielä kesäkuussa ja heinäkuun alussakin olin ok ilman sitä enkä tiennyt että tulisin näin nopeasti tarviimaan näin paljon jotain uutta tyyppiä basically. "Uutta" koska honestly edelleenkin, it's like i knew him always.Mietin mun elämää ennen. Ja tuntuu niin oudolta että oon eläny näin kauan, ihan fine ilman sitä. Oikeesti se tuntuu niin täydelliseltä nyt kun vertaa. Vaikka pidän ja pidin mun lapsuuttakin suhteellisen vaikeana, niin silti se lapsuus tuntuu nytten ihan TÄYDELLISELTÄ melkein, kun miettii että oon ollu ihan iloinen ilman sitä. Ja nyt oon niiku ikuisesti tuomittu tähän ikävään ja kaipaukseen ja tuskaan? Ei vittu voi olla mahollista.Siis oikeesti kun miettii niin se tuntuu niin jotenki siis absolute bliss. Olla täysin tietämätön tosta ihmisestä ja täysin ilman tätä kaipausta ja tuskaa. Ei mitään haavoja. Ei ainakaan siitä ihmisestä. Ei itkemistä sen perään. Ihan vaan normi elämää jossa oli actually jotain järkeäkin, melkeinpä. No okei siis olihan mulla traumaattiset kokemukset ja muutenki tavallaan kauheeta ahistusta, mut .. en tiedä. Tuun niin surulliseks ku mietin elämää ennen. Pystyin olla onnellinen paljon helpommin. Nyt tuntuu et se on niin vaikeeta koska en pysty olla ajattelematta sitä et "haha sä tuut olemaan ikuisesti ilman sitä ihmistä haha" :D niiku tää tuntuu niin vitun julmalta vitsiltä. En oikeesti tiennyt että elämä on tämmöstä helvettiä. Absolute vitun helvettiä.Muutenki toivon et voisin olla vaan samanlainen ku sillon. Ettei kaikki ois muokannu must tätä mitä oon koska mua pelottaa oikeesti tää nykyinen elämä. En pysty edes keskittyy mihinkään nykyään on vaa mahotonta tehdä mitään mistä ennen pidin. Tai melkein mahdotonta. Harvemmin pystyn. Kaikki on niin vitun surullista. Ja joka tapauksessa menetän ihan kaiken at the end of the day joten elämä ei oo muuta ku hidasta kuolemaa. Ja totta kai kärsit vielä lisää siinä matkalla sydänsurujen takii ja kaiken muunki takii ikään ku tää kuoleman odottelu ei ois jo tarpeeks ahistavaa. Ja minkä helvetin takia mä mietin tätä 24-vuotiaana. Mutta kun pelkään niin paljon että jotain sattuu koska en uskalla vittu edes liikkua ulkona ilman että pelkään et jotain sattuu ja kuolen. Tai siis joo no nyt kun olin lenkillä ni olin suht ok kyllä. Mutta esim ajatus kauppaan menemisestä on vähän... Eh. Mut kaikki vähän riippuu kaikesta. Ja myös se et kenen kaa oon. Jos meen äidin kaa kauppaa vaikka ni se ei pelota samalla tavalla. Mutta jos ajattelen että näen mun kaveria niin se pelottaa heti vitusti ja ajattelen et jotain pahaa sattuu. L m a o.Idc. En jaksa mitään, menen nukkumaan. Jep. Nukkuminen. Sekin on ajan ja elämän tuhlaamista. This is not ideal. Sanotaan että nukkuminen on tärkeää mutta sitten sanotaan kuitenkin että joka ikinen sekunti pitäs käyttää hyvin. Ei vittu. Ei must oo tämmöseen.Toisaalta ainoastaan nukkuessa voin kuvitella hetken et oon oikeesti eunkwangin kaa jos nään unta siit, tai kenestä ny sit näänkää unta. Joten periaatteessa vois nukkua aina koska onhan se paljon helpompaa elää siinä todellisuudessa.</blockquote>

En ole robotti