Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
1
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 119845" data-attributes="member: 34"><p>Like</p><p></p><p>None of this is worth it</p><p></p><p>Mut se on kyl outoo koska mun mielestä en oo edes koskaan aiemmin tuntenu samanlaista tunnetta kun viime yönä. En oo koskaan ollu niin lopussa eunkien tai kenenkään suhteen. Siis olin vaan sillee et mä en oikeesti PYSTY enää rakastaa sitä. Et mä en kertakaikkiaan voi, mä en fyysisesti kykene enää tähän. Must tuntu silt et jos mietin sitä vielä vähänkin aikaa niin se tunne TAPPAA MUT. tai jotain</p><p></p><p>En tiedä edes miten mikään voi sattua niin paljon. Nyt mulla on "parempi" olo mutta ei mikään hyvä olo missään nimessä. Mutta joo olin kyl täydellisesti romahduspisteessä siinä kohtaa. Oli pimeetä ja seisoin meidän pihalla ja yritin kuunnella kaikkii biisei jotka auttais, yritin rukoilla ja kaikkee must tuntu silt et mun on pakko huutaa ja en honestly tuntenu itteäni edes todelliseks. Sit ku katoin yhen vidin eunkiesta (kosk se tuli mieleen jostai vaa yhtäkkiä) nii sen kattomisen jälkeen mulla vasta olikin hirvee olo. Siis muistan erittäin hyvin kuinka katoin sen ja se kipu oli aivan sietämätöntä sillä hetkellä. Se ikävän määrä. Se oli ihan helvettiä en pystynyt oikeestaa muuta ku itkee vaa vittu ties kuinka monetta tuntia putkeen. Siis se oli melkeen ku jostain aivan järkystä painajaisesta koska tunsin sen niin vahvasti että rakastan sitä niin paljon mutta en koskaan saa nähdä sitä tai siis olla sen kanssa </p><p></p><p>Ja honestly edelleen aivan järkyttävän paha olo mutta tällä hetkellä en itke kylläkään </p><p></p><p>Tuntuu että en oo kyllä ikinä tuntenu tämmöstä ketää kohtaa. Aivan helvettiä. Se jopa yllätti tavallaan mut et miten oikeesti voi olla niin täysin voimaton. Silleen että en vaan pysty tähän enää. Mul ei oo enää voimia olla tässä tilanteessa, en pysty rakastaa sua enää. Jos mä rakastan sua vielä niin mä kuolen. Siltä se käytännössä tuntu sillon. Kaipaus on niin helvetillinen et se repii mut palasiks. Must ei oo jäljellä mitään. Oon puoliks kuollut. Mut siitä huolimatta ihan sama mitä tapahtuu niin en näköjään voi olla rakastamatta sitä. Niit tunteit ei pysty tuhoomaan.</p><p></p><p>Siis jos se päivä joskus vielä tulee että huomaan että hei mä oon yli siitä ni se on kyl suoranainen ihme. Mutta sillonkaan en huokaisis helpotuksesta koska takapakkia tulee aina. Luulinhan mä hetken olevani timpastakin yli mutta oonhan mä sitä tässä ajatellu taas. Joten ei se ihan niinkään mene.</p><p></p><p>Mun elämä on niinku pahin painajainen paitsi että se on täyttä totta. Ei mikään ihme että haluun pakoon tätä helvettiä, mutta mussa ei oo rohkeutta kuolla.</p><p></p><p>Vihaan ihan kaikkea ja tuntuu että oon jo kuollu sisältä, must ei oo mitään jäljellä.</p><p></p><p>Joten en tiiä että elänkö ees oikeasti</p><p></p><p>Tai no sitähän sanotaan että tietää olevansa elossa kun sattuu</p><p></p><p>Ja siitäkö mun pitäs sit olla iloinen vai?</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 119845, member: 34"] Like None of this is worth it Mut se on kyl outoo koska mun mielestä en oo edes koskaan aiemmin tuntenu samanlaista tunnetta kun viime yönä. En oo koskaan ollu niin lopussa eunkien tai kenenkään suhteen. Siis olin vaan sillee et mä en oikeesti PYSTY enää rakastaa sitä. Et mä en kertakaikkiaan voi, mä en fyysisesti kykene enää tähän. Must tuntu silt et jos mietin sitä vielä vähänkin aikaa niin se tunne TAPPAA MUT. tai jotain En tiedä edes miten mikään voi sattua niin paljon. Nyt mulla on "parempi" olo mutta ei mikään hyvä olo missään nimessä. Mutta joo olin kyl täydellisesti romahduspisteessä siinä kohtaa. Oli pimeetä ja seisoin meidän pihalla ja yritin kuunnella kaikkii biisei jotka auttais, yritin rukoilla ja kaikkee must tuntu silt et mun on pakko huutaa ja en honestly tuntenu itteäni edes todelliseks. Sit ku katoin yhen vidin eunkiesta (kosk se tuli mieleen jostai vaa yhtäkkiä) nii sen kattomisen jälkeen mulla vasta olikin hirvee olo. Siis muistan erittäin hyvin kuinka katoin sen ja se kipu oli aivan sietämätöntä sillä hetkellä. Se ikävän määrä. Se oli ihan helvettiä en pystynyt oikeestaa muuta ku itkee vaa vittu ties kuinka monetta tuntia putkeen. Siis se oli melkeen ku jostain aivan järkystä painajaisesta koska tunsin sen niin vahvasti että rakastan sitä niin paljon mutta en koskaan saa nähdä sitä tai siis olla sen kanssa Ja honestly edelleen aivan järkyttävän paha olo mutta tällä hetkellä en itke kylläkään Tuntuu että en oo kyllä ikinä tuntenu tämmöstä ketää kohtaa. Aivan helvettiä. Se jopa yllätti tavallaan mut et miten oikeesti voi olla niin täysin voimaton. Silleen että en vaan pysty tähän enää. Mul ei oo enää voimia olla tässä tilanteessa, en pysty rakastaa sua enää. Jos mä rakastan sua vielä niin mä kuolen. Siltä se käytännössä tuntu sillon. Kaipaus on niin helvetillinen et se repii mut palasiks. Must ei oo jäljellä mitään. Oon puoliks kuollut. Mut siitä huolimatta ihan sama mitä tapahtuu niin en näköjään voi olla rakastamatta sitä. Niit tunteit ei pysty tuhoomaan. Siis jos se päivä joskus vielä tulee että huomaan että hei mä oon yli siitä ni se on kyl suoranainen ihme. Mutta sillonkaan en huokaisis helpotuksesta koska takapakkia tulee aina. Luulinhan mä hetken olevani timpastakin yli mutta oonhan mä sitä tässä ajatellu taas. Joten ei se ihan niinkään mene. Mun elämä on niinku pahin painajainen paitsi että se on täyttä totta. Ei mikään ihme että haluun pakoon tätä helvettiä, mutta mussa ei oo rohkeutta kuolla. Vihaan ihan kaikkea ja tuntuu että oon jo kuollu sisältä, must ei oo mitään jäljellä. Joten en tiiä että elänkö ees oikeasti Tai no sitähän sanotaan että tietää olevansa elossa kun sattuu Ja siitäkö mun pitäs sit olla iloinen vai? [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
