Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
0
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 120379" data-attributes="member: 34"><p>Ei helvetti oikeasti.</p><p></p><p>Stay the hell away from these two:</p><p>- pentagon</p><p>- btob</p><p></p><p>Oikeasti, noi kaksi bändiä on pilannut mut LOPULLISESTI ja pysyvästi. Tästä ei oikeasti ole enää paluuta ja nyt oon vaan ihan lopullisesti jotenkin rikki ja täynnä haavoja ja jos koskaan parannun niin silti muistan aina nää asiat ja en usko että pystyn koskaan kattoo taaksepäin ja ajatella että joo ei satu enää yhtään. Vittu tän elämän on pakko olla jonkinlainen aivan helvetinmoinen testi koska TÄMÄ nimenomaan on vittu maanpäällinen helvetti. Että turha ainakaan helvettiä pelätä kun oon ollu siellä jo pitkään. Tietysti jos se on vielä tätäkin pahempi niin sit on kyllä aika saatanan paha, tosin en tiedä voiko tästä pahemmaksi mennäkään. Tokihan mun PITÄIS olla kiitollinen koska mulla on perhe ja jossain määrin kavereitakin ja sitä rataa, mutta mä en vaan voi ikinä lakata rakastamasta noita tiettyjä ihmisiä joten onhan se nyt aivan täysin maanpäällinen helvetti kun tietää että mitä todennäköisimmin joudun ikävöimään niitä loppuelämäni. Mitä vitun järkeä on enää missään? En koskaan pääse takas siihen aikaan kun en tiennyt niistä vittuakaan. Esim lapsenahan mä en tiennyt yhtään mitään niistä and i was just fine, mut nyt en tuu enää koskaan olee fine. </p><p></p><p>Honestly, jos tää menee tästä enää vähänkään vaikeemmaks..... </p><p></p><p>Ykskin vastoinkäyminen tähän vielä kaiken päälle niin en todellakaan voi luvata etten tuu yrittää itsemurhaa</p><p></p><p>Ihan vaan ku oon aivan todella rikki nyt.</p><p></p><p>Millon tästä tuli näin helvettiä koska silloin yläasteella kun olin rakastunut siihen opettajaan nii en mä silloin ollu näin sekasin. Kyllähän mä itkin mutta ei se ollut tämmöstä. Tuntuu että se oli ihan lasten leikkiä verrattuna tähän. Vaikka olihan sekin erittäin iso asia mutta silti. Ei se tämmöstä ollu. Tunsin aivan saatanan isoja tunteita ja muistan sen edelleen melkein kuin eilisen mutta silti. En kuvailis sitä samalla tavalla helvetiks kuin tätä. </p><p></p><p></p><p>Voi jeesus ja kristus nyt oikeasti. Itken vittu silmät päästäni kohta. Eläisin mieluummin vaikka sitä 2010 syksyä kun tuntui etten selviä tän pahan olon kanssa mutta tuntuu että edes se ei ollut yhtä pahaa kuin tämä.</p><p></p><p>En oikeesti enää ymmärrä. Mutta siis joo, oli sekin vaikeeta ja onhan mulla ollu vaikeeta aina. Just puhuin äidin kanssa siitä kuinka en oo varmaan ikinä kokenu sellasta ajanjaksoa mun elämässä että ois ollu helppoa.</p><p></p><p>Aina pelkkiä vaikeuksia mihin ikinä kuljenkin</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 120379, member: 34"] Ei helvetti oikeasti. Stay the hell away from these two: - pentagon - btob Oikeasti, noi kaksi bändiä on pilannut mut LOPULLISESTI ja pysyvästi. Tästä ei oikeasti ole enää paluuta ja nyt oon vaan ihan lopullisesti jotenkin rikki ja täynnä haavoja ja jos koskaan parannun niin silti muistan aina nää asiat ja en usko että pystyn koskaan kattoo taaksepäin ja ajatella että joo ei satu enää yhtään. Vittu tän elämän on pakko olla jonkinlainen aivan helvetinmoinen testi koska TÄMÄ nimenomaan on vittu maanpäällinen helvetti. Että turha ainakaan helvettiä pelätä kun oon ollu siellä jo pitkään. Tietysti jos se on vielä tätäkin pahempi niin sit on kyllä aika saatanan paha, tosin en tiedä voiko tästä pahemmaksi mennäkään. Tokihan mun PITÄIS olla kiitollinen koska mulla on perhe ja jossain määrin kavereitakin ja sitä rataa, mutta mä en vaan voi ikinä lakata rakastamasta noita tiettyjä ihmisiä joten onhan se nyt aivan täysin maanpäällinen helvetti kun tietää että mitä todennäköisimmin joudun ikävöimään niitä loppuelämäni. Mitä vitun järkeä on enää missään? En koskaan pääse takas siihen aikaan kun en tiennyt niistä vittuakaan. Esim lapsenahan mä en tiennyt yhtään mitään niistä and i was just fine, mut nyt en tuu enää koskaan olee fine. Honestly, jos tää menee tästä enää vähänkään vaikeemmaks..... Ykskin vastoinkäyminen tähän vielä kaiken päälle niin en todellakaan voi luvata etten tuu yrittää itsemurhaa Ihan vaan ku oon aivan todella rikki nyt. Millon tästä tuli näin helvettiä koska silloin yläasteella kun olin rakastunut siihen opettajaan nii en mä silloin ollu näin sekasin. Kyllähän mä itkin mutta ei se ollut tämmöstä. Tuntuu että se oli ihan lasten leikkiä verrattuna tähän. Vaikka olihan sekin erittäin iso asia mutta silti. Ei se tämmöstä ollu. Tunsin aivan saatanan isoja tunteita ja muistan sen edelleen melkein kuin eilisen mutta silti. En kuvailis sitä samalla tavalla helvetiks kuin tätä. Voi jeesus ja kristus nyt oikeasti. Itken vittu silmät päästäni kohta. Eläisin mieluummin vaikka sitä 2010 syksyä kun tuntui etten selviä tän pahan olon kanssa mutta tuntuu että edes se ei ollut yhtä pahaa kuin tämä. En oikeesti enää ymmärrä. Mutta siis joo, oli sekin vaikeeta ja onhan mulla ollu vaikeeta aina. Just puhuin äidin kanssa siitä kuinka en oo varmaan ikinä kokenu sellasta ajanjaksoa mun elämässä että ois ollu helppoa. Aina pelkkiä vaikeuksia mihin ikinä kuljenkin [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
