Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 120381" data-attributes="member: 34">Yhen asian luulis olevan varma: Jos Jumala oikeasti rakastais mua, niin miks mulle käy näin? Niinpä oon edelleenkin vähän sitä mieltä että joko jumalaa ei ole olemassa ollenkaan tai sitten se todella, todella vihaa mua. Ja aika montaa muutakin ihmistä kun kattoo tätä kärsimyksen määrää. Mitään vitun mieltä tässä koko touhussa ei ainakaan ole. Miten kukaan haluu edes luottaa sellaseen jumalaan joka antaa kaiken tän paskan tapahtua? En ymmärrä enää mitään.En Tiedä enää mikä oon. Oonko edes kristitty, ateisti, vai mikä. En tiedä hevonvittuakaan mistään tai että olenko edes olemassa. Joka päivä tuntuu siltä että en ole edes olemassa tai että kaikki on vaan jotain vitun sairasta läppää tai jotain. Just viimeksi varmaan tänä aamuna yritin rukoilla mutta mä en oikeasti enää tiedä mihin vittuun uskoa kun ei tässä ainakaan mitään järkeä näytä olevan. Koko mun maailmankatsomus ja kaikki pohja yhtään MILLEKÄÄN on ihan pirstaleina. Koko mun elämä on pirstaleina ja koko mun käsitys itsestäni on aivan vitun sekava. Pelkään kuolemaa enemmän kuin koskaan taas jälleen mutta yhtä paljon pelkään elämää ja sitä miten yhtenä hetkenä kaikki voi olla hyvin ehkä sekunnin ajan ja sitten kaikki se unohtuu ja kaikki on LOPULLISESTI aivan täysin rikki, revitty, pilalla, sekaisin, tuhottu. Täysin. Kokonaan. Lopullisesti.</blockquote>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 120381, member: 34"] Yhen asian luulis olevan varma: [I]Jos Jumala oikeasti rakastais mua, niin miks mulle käy näin? Niinpä oon edelleenkin vähän sitä mieltä että joko jumalaa ei ole olemassa ollenkaan tai sitten se todella, todella vihaa mua. Ja aika montaa muutakin ihmistä kun kattoo tätä kärsimyksen määrää. Mitään vitun mieltä tässä koko touhussa ei ainakaan ole. Miten kukaan haluu edes luottaa sellaseen jumalaan joka antaa kaiken tän paskan tapahtua? En ymmärrä enää mitään.[/I] En Tiedä enää mikä oon. Oonko edes kristitty, ateisti, vai mikä. En tiedä hevonvittuakaan mistään tai että olenko edes olemassa. Joka päivä tuntuu siltä että en ole edes olemassa tai että kaikki on vaan jotain vitun sairasta läppää tai jotain. Just viimeksi varmaan tänä aamuna yritin rukoilla mutta mä en oikeasti enää tiedä mihin vittuun uskoa kun ei tässä ainakaan mitään järkeä näytä olevan. Koko mun maailmankatsomus ja kaikki pohja yhtään MILLEKÄÄN on ihan pirstaleina. Koko mun elämä on pirstaleina ja koko mun käsitys itsestäni on aivan vitun sekava. Pelkään kuolemaa enemmän kuin koskaan taas jälleen mutta yhtä paljon pelkään elämää ja sitä miten yhtenä hetkenä kaikki voi olla hyvin ehkä sekunnin ajan ja sitten kaikki se unohtuu ja kaikki on LOPULLISESTI aivan täysin rikki, revitty, pilalla, sekaisin, tuhottu. Täysin. Kokonaan. Lopullisesti. [/QUOTE]

En ole robotti