Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 134920" data-attributes="member: 34">Joo ANTEEKS MITÄ en mä yritä kyllä ees vielä koska mitä vittua nytTää miks en nyt pysty nukkumaan viel ei siis liity eunkwangiin, tää on ihan muu syy. Tai no toki sekin pyörii mun mielessä kuten yleensä mut enemmän mua nyt ehkä ne toiset asiat häiritsee.Noh, odotellaan vielä jonkin aikaa.Vittu. Mut sen siitä saa kun on ollu vittu aivovammanen lapsesta saakka.Edelleen tää sama vitun aivovamma.Luulin jo löytäneeni siihen ratkaisun tänään mutta eiii. Sit kaikki romahti ja olin taas sillee oh vau en muuten tajuu mitään mun elämästä 🤭🤭🤭🤭🤭🤭🤭Niiku oon jotenki tosi kieroon kasvanut i think.No en siis sinänsä mutta oikeasti naurattaa kuinka mielenterveysasioiden VAKAVUUS on ollu ihan huimaa jo lapsena. Siis must tuntuu et se paha olo on ollu niin vakavaa et siihen ois aivan ehdottomasti kannattanut puuttua mut ei tietenkään puututtu. Kukaan varmaan ei sitä edes tajunnukaan mut ei siin ymmärtäähän sen. Ei se varmaan ulospäin niin paljon näkynytkään. Muistan itse vaan että ongelmien vakavuus oli silloin jo paha. Jos ahdistus on niin voimakasta että tuntuu jo lapsena siltä että en pääse tästä yli oikeasti ikinä, tyyliin et mun elämä on ikuisesti pilalla yms. Ja silleen. Niin. On se nyt oikeasti aika vakava ahdistuneisuushäiriö tai sellanen. Kai se sitten ocd:ksi voitaisiin luokitella tai ahdistuneisuushäiriö tai en tiedä mikä. Kuitenkin enemmän jokin sellainen kuin masennus, ainakin painotus siinä oli. Siis mitä nyt ikinä olikaan mutta se oireilu on ollu jo lapsena niin vaikeeta että... Huhhuh. no ei ihme että en saa elämääni enää parsittua kasaan :D yhtä hämmentävää se on ollu alusta saakka.....................:////////////Oikeasti oon joskus vaa nii kateellinen eunkwangille ku se on sinänsä niin erilainen ku mä. Tai no Honestly siis muutkin. Ihmiset yleensä. Sellaset ihmiset joilla ei oo ollu mitään tällästä. Joiden KOKO ELÄMÄ ei oo siis ollu pelkästään taistelua vuodesta toiseen. Niinku oikeasti sitä vaan miettii että eikö kärsimyksellä oo vittu minkäänlaisia rajoja. En sano etteikö mun elämässä ois paljon hyvää. Tää ei oo mitää semmost. Mutta kukaan ei voi tietää miltä se tuntuu kun sä katot taaksepäin ja näät sen kuinka sun KOKO ELÄMÄ on tätä. Ja tosiaan en puhu mistään ihastusongelmista edes. Vaan juurikin tää. Ocd? Mikä nyt sit onkaa. Kun et tiiä mistään muusta. Kaikki on ollu AINA tätä.Ei sitä osaa ees selittää ku mun elämä on oikeasti niin outoa. Cause honestly i never had a chance tavallaa. Nyt yritän vaan ymmärtää mut en koskaan tuu ymmärtää asioita. Ku en tiedä loppuuko tää koskaan.Siis oisin varmasti mieluummin ottanu pelkän masennuksen joka ois alkanu vaikka teininä. En oikeesti kestä sitä et KOKO mun elämä on ollu ocd:tä. Siit ei vaan pysty samalla tavalla varmasti parantuakaan, koska et edes tiedä mistään muusta. Tai ehkä vaa oon tyhmä mut must tää on about pahinta mitä voi olla. Niiku et masennus on paljon helpompi sairaus. No, en tiedä onko, mutta.. itestäni vaa tuntuu et mikään mielenterveyden sairaus ei voi olla yhtä paha kuin ocd. Mutta sitten kun olis edes sellanen yksinkertainen ocd. Vaikka yks ocd subtype kuten puhtaus ocd. Mutta kun mulla on jonkinlainen puhtaus ocd joka aiheuttaa VITUSTI ahdistusta mut sitten mulla on myös se että koko mun elämä on yks monimutkainen ocd verkko enkä kertakaikkiaan ymmärrä normaalista elämästä yhtään mitään enkä muista aikaa jolloin olisin ymmärtänyt. Uskoisin että ainakin jo 5-vuotiaana oireilin tai viimeistään 6-vuotiaana. 6-vuotiaana siks että silloin muutettiin ja muistan selvästi että sieltä vanhasta kämpästä asti mulla oli oireilua. Joten viimeistään 6-vuotiaana. Onhan se nyt aivan järkyttävän nuori oikeasti. Niin selvä homma että en tietenkään voikaan tietää paljon mitään normaalista elämästä. Niin sanotusta normaalista elämästä. Mun elämähän on tietenkin normaalia, mutta ei se kyllä vittu kivaa ole ollut tää oireilu. Koskaan. Tietenkään.En niinkun ihan oikeasti voi mitenkään ymmärtää mikä voi aiheuttaa noin pahaa oireilua noin nuorella iällä. Ei kai meillä nyt niiiiiiiin huonot kotiolot kuitenkaan loppujen lopuksi oo ollu. En todella tiedä. Siis joo, eihän ne mitkään parhaat ole ollut (tosin tämäkin kaikki oli tietenkin mulle normaalia) mutta ei tilanne kuitenkaan ollu mikään sellanen että esim isä on alkoholisti ja hakkaa joka päivä. In fact se ei oo hakannu mua koskaan, pelkästään huutanut ja tällee. Ja joo okei, broidi oli kamapäissään ja pelkäsin etc etc, toki, mutta onko kaikki tuo nyt muka niin pahaa että siitä pitää NOIN vahvaa oireilua kehittää? Sitä paitsi kaikki tuokin oli vasta myöhemmin, sieltä vanhasta kämpästä en muista mitään tommosii että broidit ois ollu huumeis yms. Hm. Joten en ymmärrä miten se muka oli siellä jo sitten niin "kamalaa".En oikeasti ymmärrä :DSitten muistan kun pelkäsin yhtä miestä ihan sikana, se oli kai naapuri tai jtn mut mietin et miks pelkäsin muka kosk ei siin kai ees ollu mitään oikeesti pelättävää. Vai oisko se voinu tehä jtn mulle mut ei en usko, luulen et muistaisin. Koska ei todellakaan mul ei oo mitään muistikuvaa et kukaan ois tehny mitään pahaa mulle. Mun mielestä olin vaa niin sairaan herkkä ja pelkäsin ihan tosi vahvasti just sen takii vaa, en usko että siihen oli mitään sen kummempaa syytä. Eeen tiiä. Mutta oon varma että jos jotain tollasta ois sattunu niin mä kyllä varmasti sen muistaisin. Välil vaa rupeen kehittelee kaikkii ahdistavii ajatuksii päässäni et mitä jos oonki vaa voinu jotenki blokata jonkun tollasen varhasen trauman. Mut en kyllä usko. Kyllä noi kaikki johtuu ihan jostain muusta.Mutta onhan tää tämmöstä.Isnt life just a dream lol.See how jealous i am cause for example eunkwang didn't have anything like this I THINK :D oumaigaad oikeest how lucky. Siis miten onnekkait kaikki ne ihmiset on joita ei oo piinannu ainaiset samat asiat lapsuudesta asti, tauotta basically. Tai niiku et that's your life eikä siitä mihinkään pääse. Ja vaikka kuinka alkaisit syödä lääkkeitä tai mitä ikinä, niin ne asiat on ja pysyy. Mikään ei muuta mun elämää kuitenkaan, se on sitä mitä se on.Ah kiva kun en edes itse tiedä mistä on kyse mutta niin se vaan on että en KOSKAAN tuu ymmärtää enkä tietää. Mutta sitten taas toisaalta............. Hmm. Tavallaan. Eipä sillä silloin ole paskaakaan väliäkään. Eihän millään oikeastaan OLE eikä VOI olla väliä. Kyllähän mun on voitava olla silleen ei mua kiinnosta. Joo mä tiedän se oli tärkeetä tietää ja on edelleen mut jos mä en ikinä tiedä enkä saa selvää, en tienny lapsena enkä tiedä nyt, en tienny koskaan mitään selvästi, niin en mä sitä vastausta tuu ikinä tietämäänkään. Sit varmaan ei oo vaan paskaakaan väliä 🙂 en mä muutakaan enää osaaElämä on kyllä aivan järkyttävää kidutusta :D mutta kaikessa sairaudessaan niin huvittavaa. Tuntuu että siinä on jo jotain oikeasti hauskaa kun huutoitket turhan usein ja sua oikeasti pelottaa sun oma mielenterveys mut jotenkin se vaan huvittaa myös.Kunpa voisin tietää vastaukset mutta ilmeisesti en koskaan sitten ole tiennyt enkä koskaan tuu tietämään. Vaikka kyllä lapsena kai luulin tietäväni mutta oikeasti epäilin silloinkin jo että onkohan tämäkään nyt sitten varmasti oikein. Joten mikään mitä tein ei koskaan voinut olla oikein, ja tasaisin väliajoin epäilin ja sain romahduksia koska en tiennyt mitä tehdä enää jne (esim 2010 ja 2015)Hmm niiSitten outoa miten esim 2014 loppupuolella olin mun mielestä jotenkin niin fine sen kaa miten elin tai olin jotenki sokee sille ettei sekään välttämättä oo oikein, siis tiesin sen kai ettei sekään välttämättä oo oikein mutta jotenkin silti vaan jäin siihen ja aattelin et tää on fine. Sit 2015 tajusin vaa pahemmin ja pahemmin kuinka kaikki on aivan vitun väärin ja on aina ollutkin. Mut jotenki se 2014 ja siis kai 2015 alkukin oli niin ihanaa aikaa koska vaikka se ei ollutkaan oikein kai mitä tein ja miten olin, niin silti mulla oli väliaikaisesti sellainen helpottava olo, vaikka se ei perustunutkaan totuudelle. Luulin että se vois olla oikein tai jtn ja se oli niin jotenkin jees mutta sitten tajusin kai ettei edes ole vittu mitään vastauksia.Ja se sama vitun tyhjyys vaan aina lapsesta asti. Kun yrittää etsiä jtn vastausta niin vastassa on pelkästään tyhjää. Ei mitään. Kun ei ole olemassa mitään. Koko asia on pelkkä obsessio jonka kehitin päässäni ennen kuin edes tajusin koko vitun maailmasta mitään. Silloin siihen ei mitään vastauksia myöskään ole koska se on pelkkä mun itse kehittämä ongelma. It's a non-issue, really. Tai ehkä niin sen pitäis olla. Mut mun aivot ei oikeasti vaan taivu ajattelemaan. Mä en vaan ymmärrä. Luoja kun mä en vaan ymmärrä MITÄÄN. ja aina tuntuu er pitäs yrittää enemmän ja tajuta mut ei ku mä en 😭 mä en ymmärrä mistään mitään. Tuntuu että kuolen.Onpa todella vitun mahtavaa. Kukaan joka ei oo kokenu tätä, kellään semmosel ihmisel ei voi olla HAJUAKAAN, siis ei pienintäkään aavistusta siitä mitä se oikeasti on. Siis ne onnekkaat ihmiset ei voi edes KUVITELLAKAAN niitä sfäärejä ja mittasuhteita mitä se asia ottaa.I wanna fucking die, except that i don't?? I don't know.</blockquote>

En ole robotti