Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
0
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 135453" data-attributes="member: 34"><p>Mä en vieläkään tiedä mä en vieläkään tiedä mä en vieläkään tiedä honestly: mä oon nyt 24. Mikä tarkoittaa sitä että, toden totta, vähintään 15 vuotta tätä, etten tiedä. siis eli sanoisin vähintään 9-vuotiaasta koska vähintään siitä asti mulla on ollu tää että en tiedä. Ennen sitä, oli oireita, kuten sanoin niin luulen että mulla oli oireita jo ennen kouluun menoa, mutta silloin kun mulla lähti aivan täysin käsistä niin silloin olin jo koulussa kyllä. Joka tapauksessa i was unbelievably young ja tää vaan.. jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.</p><p></p><p>Muistan niin hyvin sen hetken kun lähti aivan lopullisesti käsistä. Ja mä vieläpä tiesin siinä hetkessä sen et tää oli nyt tässä. Basically tyylillä et, mun elämä menee nyt tässä eikä mitään voi korjata enää koskaan. Mä muistan mä katoin siin kaikkee ja ajattelin että tämäkään ei ole oikein mutta tähän ei oo mitään vastausta tai ratkaisua. Muistan et olin siinä hetkessä jotenki silleen et tähän ei oo mitään ratkaisua, tää mitä mä yritän päässäni kehitellä ei oo varmaankaan oikein mutta mikään muukaan ei oo. Tähän ei oo ratkaisua. Ja mä oon EDELLEEN siinä samassa kohassa. Siihen ei VIELÄKÄÄN oo ratkaisua. Näin, emt, joku 15-17 vuotta myöhemmin.</p><p></p><p>En ees tiedä enää. Do u know what? Theres literally no hope. Theres literally nothing i can do.</p><p></p><p>Hm</p><p></p><p>Sit mä muistan kun olin just sen 6-9v niin mun veli jotain selitti siit kuinka on likasta suudella tyttöä etc etc mikä ei siis sinänsä edes mitenkään liity nyt tähän asiaan mut kun mulle vaan tuli mieleen kun aattelin et miten oon silloin edes pystynyt ajattelemaankaan muita asioita ja elämään, kuten nyt vaikka tota asiaa. Et oon kuitenkin pystynyt käsittelemään muitakin asioita eikä tää yks ja sama saatanan asia oo silti ollu ainut asia mun mielessä, vaikka lähestulkoon onkin. Oikeesti ihmettelen, muistan vielä kuinka juttelin siitä mun tyttöihastuksesta silloin mun kavereiden kanssa ja honestly kun en muista minkä ikänen olin mutta oli se oltava suurinpiirtein tota aikaa. Niin en jotenkin ymmärrä miten oon kuitenkin jotenkin voinu elää ja ajatella muutakin. Ja jopa välillä ihan nauranukin etc i think. Mut kun mä en vaan...... Ku mä en oikeesti vaan tiedä. Mä alan olee aika väsyny elämään yleisesti ottaen. Siinä vaiheessa kun sun startti elämään on tää niin mitä enää voi sanoo. Antaa olla.</p><p></p><p>Ei mulla ainakaan ole enää mitään mahdollisuutta tai mitään mitä voisin tehdä</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 135453, member: 34"] Mä en vieläkään tiedä mä en vieläkään tiedä mä en vieläkään tiedä honestly: mä oon nyt 24. Mikä tarkoittaa sitä että, toden totta, vähintään 15 vuotta tätä, etten tiedä. siis eli sanoisin vähintään 9-vuotiaasta koska vähintään siitä asti mulla on ollu tää että en tiedä. Ennen sitä, oli oireita, kuten sanoin niin luulen että mulla oli oireita jo ennen kouluun menoa, mutta silloin kun mulla lähti aivan täysin käsistä niin silloin olin jo koulussa kyllä. Joka tapauksessa i was unbelievably young ja tää vaan.. jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Muistan niin hyvin sen hetken kun lähti aivan lopullisesti käsistä. Ja mä vieläpä tiesin siinä hetkessä sen et tää oli nyt tässä. Basically tyylillä et, mun elämä menee nyt tässä eikä mitään voi korjata enää koskaan. Mä muistan mä katoin siin kaikkee ja ajattelin että tämäkään ei ole oikein mutta tähän ei oo mitään vastausta tai ratkaisua. Muistan et olin siinä hetkessä jotenki silleen et tähän ei oo mitään ratkaisua, tää mitä mä yritän päässäni kehitellä ei oo varmaankaan oikein mutta mikään muukaan ei oo. Tähän ei oo ratkaisua. Ja mä oon EDELLEEN siinä samassa kohassa. Siihen ei VIELÄKÄÄN oo ratkaisua. Näin, emt, joku 15-17 vuotta myöhemmin. En ees tiedä enää. Do u know what? Theres literally no hope. Theres literally nothing i can do. Hm Sit mä muistan kun olin just sen 6-9v niin mun veli jotain selitti siit kuinka on likasta suudella tyttöä etc etc mikä ei siis sinänsä edes mitenkään liity nyt tähän asiaan mut kun mulle vaan tuli mieleen kun aattelin et miten oon silloin edes pystynyt ajattelemaankaan muita asioita ja elämään, kuten nyt vaikka tota asiaa. Et oon kuitenkin pystynyt käsittelemään muitakin asioita eikä tää yks ja sama saatanan asia oo silti ollu ainut asia mun mielessä, vaikka lähestulkoon onkin. Oikeesti ihmettelen, muistan vielä kuinka juttelin siitä mun tyttöihastuksesta silloin mun kavereiden kanssa ja honestly kun en muista minkä ikänen olin mutta oli se oltava suurinpiirtein tota aikaa. Niin en jotenkin ymmärrä miten oon kuitenkin jotenkin voinu elää ja ajatella muutakin. Ja jopa välillä ihan nauranukin etc i think. Mut kun mä en vaan...... Ku mä en oikeesti vaan tiedä. Mä alan olee aika väsyny elämään yleisesti ottaen. Siinä vaiheessa kun sun startti elämään on tää niin mitä enää voi sanoo. Antaa olla. Ei mulla ainakaan ole enää mitään mahdollisuutta tai mitään mitä voisin tehdä [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
