Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
0
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 135539" data-attributes="member: 34"><p>Hyvä puoli tässä on tietenkin se, että saan tehdä vaikka mitä tahansa paskaa, kun MILLÄÄN mitä tapahtuu ei oo enää pienintäkään merkitystä. Kaikki on lopullisesti pilalla. Yms. Aivan. Kaikki. On ohi. Ei enää mitään toivoa. Ei mitään. KAIKKI. ei oo enää pientäkään toivonkipinää. Oon pilannu kaiken. Mul ei oo jäljellä mitään, ei mitään. Tää ei oo elämä vaan se on pelkkä pseudo-elämä. Näyttää siltä että mä olisin elossa mutta oikeasti mä vaan roikun tyhjän päällä. Kaikki on ohi. Kaikki mikä koskaan merkkas. Mikään ei merkitse enää.</p><p></p><p>Silloinhan oon vapaa tekemään mitä vaan, mutta ei se paljon lohduta.</p><p></p><p>Kun hylkäät kaiken mihin uskoit.</p><p></p><p>Etkä edes varsinaisesti hylkää vaan kaikki vaan ajautuu siihen pisteeseen ettei mitään oo olemassa enää. Ei pienintäkään merkitystä tai mitään ei mitään siitä mitä joskus oli. Kaikki. On menny.</p><p></p><p>Tää jos joku on se hetki kun tarviin apua ja tarviin jotain neuvoa yläkerrasta mutta kappas kun en enää tiedä edes mihin uskoa + en oo kertaakaan elämässäni saanu mitään neuvoa Jumalalta tms. (No siis, ellei sitten oo ollu joku neuvo mikä ei oo selkee, kuten vaikka se että "lol sun pitäs olla seo eunkwangin kaa lol" i mean whatever the HELL that even meant)</p><p></p><p>Mä voisin periaatteessa mennä käymään yhdessä paikassa, mutta en oikein tiedä haluanko silti mennä sinnekään.</p><p></p><p></p><p>Ja siis. En tiiä. Se sattuu niin paljon muistaa. Sattuu niin paljon muistaa mun lapsuus etc. Nytten. Nytten ku kaikki on tuhoutunu. En tiennyt et olisin täs pisteessä joskus elämässäni. Et luovuttaisin kaiken mikä mulle merkkas. En tiennyt et joskus tekisin kaiken väärin, näin.</p><p></p><p>Mut kuten sanottu, mitään oikeeta tai väärää ei voi olla olemassakaan. Ei mitään. Oon siis täysin tyhjän päällä. TÄYSIN.</p><p></p><p></p><p>En oikeesti uskonut että tää kävis.</p><p></p><p>Ja siis samahan kävi periaatteessa 2015 mutta jostain syystä tää tuska ei loppunut silloinkaan. Ja nyt se sama tyhjän päälle putoaminen käy uudestaan, ihan kun se ei olis jo riittänyt. Meneekö mulla koko elämä siinä että paikkaan fucked up lapsuutta? Koska mä saan hengittää?</p><p></p><p>Mul ei OIKEASTI ole jäljellä yhtään mitään. Ei mitään. Oon pelkkä tyhjä kuori.</p><p></p><p>Mut mitä sitten. Eletään sitten, tyhjän päällä. Koko loppuelämä. Ja mitä väliä on enää kuolemallakaan, kun en oikeastaan ole edes elossakaan.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 135539, member: 34"] Hyvä puoli tässä on tietenkin se, että saan tehdä vaikka mitä tahansa paskaa, kun MILLÄÄN mitä tapahtuu ei oo enää pienintäkään merkitystä. Kaikki on lopullisesti pilalla. Yms. Aivan. Kaikki. On ohi. Ei enää mitään toivoa. Ei mitään. KAIKKI. ei oo enää pientäkään toivonkipinää. Oon pilannu kaiken. Mul ei oo jäljellä mitään, ei mitään. Tää ei oo elämä vaan se on pelkkä pseudo-elämä. Näyttää siltä että mä olisin elossa mutta oikeasti mä vaan roikun tyhjän päällä. Kaikki on ohi. Kaikki mikä koskaan merkkas. Mikään ei merkitse enää. Silloinhan oon vapaa tekemään mitä vaan, mutta ei se paljon lohduta. Kun hylkäät kaiken mihin uskoit. Etkä edes varsinaisesti hylkää vaan kaikki vaan ajautuu siihen pisteeseen ettei mitään oo olemassa enää. Ei pienintäkään merkitystä tai mitään ei mitään siitä mitä joskus oli. Kaikki. On menny. Tää jos joku on se hetki kun tarviin apua ja tarviin jotain neuvoa yläkerrasta mutta kappas kun en enää tiedä edes mihin uskoa + en oo kertaakaan elämässäni saanu mitään neuvoa Jumalalta tms. (No siis, ellei sitten oo ollu joku neuvo mikä ei oo selkee, kuten vaikka se että "lol sun pitäs olla seo eunkwangin kaa lol" i mean whatever the HELL that even meant) Mä voisin periaatteessa mennä käymään yhdessä paikassa, mutta en oikein tiedä haluanko silti mennä sinnekään. Ja siis. En tiiä. Se sattuu niin paljon muistaa. Sattuu niin paljon muistaa mun lapsuus etc. Nytten. Nytten ku kaikki on tuhoutunu. En tiennyt et olisin täs pisteessä joskus elämässäni. Et luovuttaisin kaiken mikä mulle merkkas. En tiennyt et joskus tekisin kaiken väärin, näin. Mut kuten sanottu, mitään oikeeta tai väärää ei voi olla olemassakaan. Ei mitään. Oon siis täysin tyhjän päällä. TÄYSIN. En oikeesti uskonut että tää kävis. Ja siis samahan kävi periaatteessa 2015 mutta jostain syystä tää tuska ei loppunut silloinkaan. Ja nyt se sama tyhjän päälle putoaminen käy uudestaan, ihan kun se ei olis jo riittänyt. Meneekö mulla koko elämä siinä että paikkaan fucked up lapsuutta? Koska mä saan hengittää? Mul ei OIKEASTI ole jäljellä yhtään mitään. Ei mitään. Oon pelkkä tyhjä kuori. Mut mitä sitten. Eletään sitten, tyhjän päällä. Koko loppuelämä. Ja mitä väliä on enää kuolemallakaan, kun en oikeastaan ole edes elossakaan. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
