Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 135545" data-attributes="member: 34">Kun ocd-säännöt on elämä, ei elämä itsessään vaan ne ocd-säännöt. Kaikki se mitä oon pienessä päässäni kehitellyt ja luullut todeksi. Pahinta on se että koska se on ollu silloin niin en tiedä muusta oikeastaan. Silloin se on ainut asia joka on ollu koskaan mun elämä.Kun muille ihmisille elämä itsessään on se juttu, ne on vapaita. Mulle, säännöt, se mitä oon rakentanut, se mikä tukahduttaa mut, se minkä vanki oon, se mikä on ainut totuus (vaikka en koskaan tiennyt kai että onko se sittenkään, tai mikään). Se on se mitä pitää tehdä. Niin, jos pitää. Ei pidä, joten kaikki romahtaa. Mutta voiko sekään varsinaisesti romahtaa jos alunperinkin se on ollut niin random kun en edes ALUSSA tiennyt onko se niin. Tavallaan oon ollut ihan samalla tavalla silloin. En oo sillonkaa kai sen enempää tiennyt mistään mitään. Oon vaan yrittänyt väkisin kehittää jotain siihen, minkä mukaan mennä. Vaikka oon tiennyt että siitä ei välttämättä ole edes kyse, tai että elämässä ei ole kyse yhtään mistään.Tähän sopii ursus factoryn eksistentiaalinen biisi: &quot;nyt on kiva ajatella itse kun ei tarvitse löytää mitää enää koskaan, enää koskaan&quot; :)Vittu, toi biisi tulee pysyy mun mukana vielä vuosikymmeniä ehkä. Halusin tai en.</blockquote>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 135545, member: 34"] Kun ocd-säännöt on elämä, ei elämä itsessään vaan ne ocd-säännöt. Kaikki se mitä oon pienessä päässäni kehitellyt ja luullut todeksi. Pahinta on se että koska se on ollu silloin niin en tiedä muusta oikeastaan. Silloin se on ainut asia joka on ollu koskaan mun elämä. Kun muille ihmisille elämä itsessään on se juttu, ne on vapaita. Mulle, säännöt, se mitä oon rakentanut, se mikä tukahduttaa mut, se minkä vanki oon, se mikä on ainut totuus (vaikka en koskaan tiennyt kai että onko se sittenkään, tai mikään). Se on se mitä pitää tehdä. Niin, jos pitää. Ei pidä, joten kaikki romahtaa. Mutta voiko sekään varsinaisesti romahtaa jos alunperinkin se on ollut niin random kun en edes ALUSSA tiennyt onko se niin. Tavallaan oon ollut ihan samalla tavalla silloin. En oo sillonkaa kai sen enempää tiennyt mistään mitään. Oon vaan yrittänyt väkisin kehittää jotain siihen, minkä mukaan mennä. Vaikka oon tiennyt että siitä ei välttämättä ole edes kyse, tai että elämässä ei ole kyse yhtään mistään. Tähän sopii ursus factoryn eksistentiaalinen biisi: "nyt on kiva ajatella itse kun ei tarvitse löytää mitää enää koskaan, enää koskaan" :) Vittu, toi biisi tulee pysyy mun mukana vielä vuosikymmeniä ehkä. Halusin tai en. [/QUOTE]

En ole robotti