Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
2
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 136504" data-attributes="member: 34"><p>Okei. Must alkaa tuntua et alan saada jotain clarityy vihdoinkin tähän mun elämäni pahimpaan ongelmaan, tai ainakin luulisin että se on se pahin ongelma.</p><p></p><p>Ainakin tuntuu et alan saada jotain clarityä. Mahdollisesti. Kun siis, kun yrittää etsiä vastausta tai jotain mutta sitten tajuu että mitään VARSINAISTA vastausta ei oo, vaan se syy KAIKKEEN on vaan se että mulla on ocd ja sen takia toimin niin kuin toimin. Tai niinku että se on vaan se vastaus. Mulla on vaa ocd ja sen takia toimin niin kuin toimin. Ja sit kun sen oppii hyväksymään, et asia on näin ja se on aina osa mua, eikä siinä oo ees mitään pahaa. Tai siis se ongelmahan ocd:ssä on juuri se että sen ajattelee olevan jotain pahaa. Pakkoajatuksissakin se on pahinta silloin jos sä annat niille ajatuksille jotakin painoarvoa. Esimerkiksi jos on vaikka pakkoajatus että omg entä jos oon pedofiili (tai mitä vaan vastaavaa) niin kamalintahan se on silloin jos oikeesti luulet että se tarkottaa jotain yms yms eli annat sille painoarvoa. Mut sit kun alat tottuu niihin vittumaisiin ajatuksiin (kuten mä oon kaiketi tottunut jotenkuten jo) niin sillon sitä tajuu et ne on pelkkiä ajatuksia ja niiden painoarvo on oikeesti pyöreä nolla. Ne ei tarkota yhtikäs mitään :D paitsi ainoastaan ehkä sitä että oot liian varovainen, tai liian vastuuntuntoinen tai jotakin muuta sellasta. Kun ne on pelkoja jotka ei perustu mihinkään mutta kai ne jotenkin tulee just jostain sellasesta liiallisesta vastuuntunnosta. Syyllisyys kaikesta mikä ei edes oo sun syytä etc. Esim pedofilia pakkoajatukset mulla, oonhan mä aina sen kai ihan tiennykin järjellä että en oo pedofiili (paitsi nii mitä nää kronofiliat olikaa, siis onha just joitai tyyppejä ollu sielt nuoremmast pääst mut ei koskaa nii nuorii et se laskettais pedofiliaks lol) mutta jossain vaiheessa mulla oli kuitenkin sellainen vaihe että pelkäsin sitä silti että mitä jos kuitenkin oon. Lol, pelko joka ei perustu yhtikäs mihinkään. Gotta love them thoughts xDDDDDDDD mutta nyt oon jo ymmärtänyt kuinka älyttömän turhia ne on:D ne on vaa ajatuksia joihin ei tarvi edes kiinnittää mitään huomiota tai mitenkään todistaa niitä vääräks ku ne ei tarkoita yhtään mitään ja se on ihan selvää. Oikeasti, helpommalla vaan pääsee jos et kiinnitä huomiota niihin mitenkään. Siinähän on. Ne on edelleen vittumaisia ajatuksia mun mielestä, mutta ei niistä tarvi tehdä sen enempää numeroa. Koska tosiaan lukioikäinen minä oli paljon huolestuneempi asiasta vaikka ei ollu mitään syytä. Nyt oon tajunnu et ne ei tarkoitakaan mitään xD</p><p></p><p>Ja tosiaan sitten se että ymmärtää sen ettei oo mitään sen ihmeellisempää vastausta mihinkään, ainoastaan vaan se on se vastaus että mulla on ocd ja kaikki johtuu siitä. Ja hyväksyn sen osaksi itseäni ja että saan myös tehdä asiat niin kuin ne oikeaksi koen (pakkotoiminnot??? Kai?) Mutta se tuntuu sellaselta kevyeltä nyt. Tai okei en osaa selittää. Mutta sinänsä silleen. Kun eihän oikeasti ole mitään vastausta. Vaan se vastaus on vaan se että mulla sattuu olee ocd. Ilman sitä ei ois mitään tämmöstä ongelmaa, ilman sitä en ettis mitään vastauksia tällä tavalla eikä ois mitään tämmöstä. Joten se on kaikki vaan sitä. Niinpä mun ei tarvi ettii varsinaisesti mitään. Mutta voin tehdä asiat niin kuin luonnostaan tulee eli silleen mikä tuntuu oikeelta. Ja voin silleen vaan... Nii. Elää sen ocd:n kanssa. Et mun ei ees tarvii työntää sitä poies mitenkään vaan se auttaa että ymmärrän mist on kyse ja loput tuntuu sitten järjestyvän ihan itekseen. Emmä ainakaan usko että tässä on sitten mitään ongelmaa jos se nyt tälleen on ja jos se jatkuukin tälleen, et nyt vihdoin oisin tajunnu sen ihan kunnolla tälleen.</p><p></p><p>Toki silti pakkoajatukset on joskus niin vittumaisia että tekis mieli ihan sen takia alottaa lääkitys, mutta niidenkin kanssa tulee kyllä toimeen kun ottaa sen asenteen mitä just kirjotin. Ymmärtää sen että se on nyt vaan osa tätä häiriötä ja ok se vituttaa mutta se ei myöskään kerro musta mitään ihmisenä muuten. Se on vaan oire siitä ja helpoimmalla pääsee kai kun osaa suhtautua siihen silleen oikein.</p><p></p><p>Hmm okei en tiiä. Noniin i have no idea what the hell i was doing kosk aloin aattelee tätä mutta????????</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 136504, member: 34"] Okei. Must alkaa tuntua et alan saada jotain clarityy vihdoinkin tähän mun elämäni pahimpaan ongelmaan, tai ainakin luulisin että se on se pahin ongelma. Ainakin tuntuu et alan saada jotain clarityä. Mahdollisesti. Kun siis, kun yrittää etsiä vastausta tai jotain mutta sitten tajuu että mitään VARSINAISTA vastausta ei oo, vaan se syy KAIKKEEN on vaan se että mulla on ocd ja sen takia toimin niin kuin toimin. Tai niinku että se on vaan se vastaus. Mulla on vaa ocd ja sen takia toimin niin kuin toimin. Ja sit kun sen oppii hyväksymään, et asia on näin ja se on aina osa mua, eikä siinä oo ees mitään pahaa. Tai siis se ongelmahan ocd:ssä on juuri se että sen ajattelee olevan jotain pahaa. Pakkoajatuksissakin se on pahinta silloin jos sä annat niille ajatuksille jotakin painoarvoa. Esimerkiksi jos on vaikka pakkoajatus että omg entä jos oon pedofiili (tai mitä vaan vastaavaa) niin kamalintahan se on silloin jos oikeesti luulet että se tarkottaa jotain yms yms eli annat sille painoarvoa. Mut sit kun alat tottuu niihin vittumaisiin ajatuksiin (kuten mä oon kaiketi tottunut jotenkuten jo) niin sillon sitä tajuu et ne on pelkkiä ajatuksia ja niiden painoarvo on oikeesti pyöreä nolla. Ne ei tarkota yhtikäs mitään :D paitsi ainoastaan ehkä sitä että oot liian varovainen, tai liian vastuuntuntoinen tai jotakin muuta sellasta. Kun ne on pelkoja jotka ei perustu mihinkään mutta kai ne jotenkin tulee just jostain sellasesta liiallisesta vastuuntunnosta. Syyllisyys kaikesta mikä ei edes oo sun syytä etc. Esim pedofilia pakkoajatukset mulla, oonhan mä aina sen kai ihan tiennykin järjellä että en oo pedofiili (paitsi nii mitä nää kronofiliat olikaa, siis onha just joitai tyyppejä ollu sielt nuoremmast pääst mut ei koskaa nii nuorii et se laskettais pedofiliaks lol) mutta jossain vaiheessa mulla oli kuitenkin sellainen vaihe että pelkäsin sitä silti että mitä jos kuitenkin oon. Lol, pelko joka ei perustu yhtikäs mihinkään. Gotta love them thoughts xDDDDDDDD mutta nyt oon jo ymmärtänyt kuinka älyttömän turhia ne on:D ne on vaa ajatuksia joihin ei tarvi edes kiinnittää mitään huomiota tai mitenkään todistaa niitä vääräks ku ne ei tarkoita yhtään mitään ja se on ihan selvää. Oikeasti, helpommalla vaan pääsee jos et kiinnitä huomiota niihin mitenkään. Siinähän on. Ne on edelleen vittumaisia ajatuksia mun mielestä, mutta ei niistä tarvi tehdä sen enempää numeroa. Koska tosiaan lukioikäinen minä oli paljon huolestuneempi asiasta vaikka ei ollu mitään syytä. Nyt oon tajunnu et ne ei tarkoitakaan mitään xD Ja tosiaan sitten se että ymmärtää sen ettei oo mitään sen ihmeellisempää vastausta mihinkään, ainoastaan vaan se on se vastaus että mulla on ocd ja kaikki johtuu siitä. Ja hyväksyn sen osaksi itseäni ja että saan myös tehdä asiat niin kuin ne oikeaksi koen (pakkotoiminnot??? Kai?) Mutta se tuntuu sellaselta kevyeltä nyt. Tai okei en osaa selittää. Mutta sinänsä silleen. Kun eihän oikeasti ole mitään vastausta. Vaan se vastaus on vaan se että mulla sattuu olee ocd. Ilman sitä ei ois mitään tämmöstä ongelmaa, ilman sitä en ettis mitään vastauksia tällä tavalla eikä ois mitään tämmöstä. Joten se on kaikki vaan sitä. Niinpä mun ei tarvi ettii varsinaisesti mitään. Mutta voin tehdä asiat niin kuin luonnostaan tulee eli silleen mikä tuntuu oikeelta. Ja voin silleen vaan... Nii. Elää sen ocd:n kanssa. Et mun ei ees tarvii työntää sitä poies mitenkään vaan se auttaa että ymmärrän mist on kyse ja loput tuntuu sitten järjestyvän ihan itekseen. Emmä ainakaan usko että tässä on sitten mitään ongelmaa jos se nyt tälleen on ja jos se jatkuukin tälleen, et nyt vihdoin oisin tajunnu sen ihan kunnolla tälleen. Toki silti pakkoajatukset on joskus niin vittumaisia että tekis mieli ihan sen takia alottaa lääkitys, mutta niidenkin kanssa tulee kyllä toimeen kun ottaa sen asenteen mitä just kirjotin. Ymmärtää sen että se on nyt vaan osa tätä häiriötä ja ok se vituttaa mutta se ei myöskään kerro musta mitään ihmisenä muuten. Se on vaan oire siitä ja helpoimmalla pääsee kai kun osaa suhtautua siihen silleen oikein. Hmm okei en tiiä. Noniin i have no idea what the hell i was doing kosk aloin aattelee tätä mutta???????? [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Aihe vapaa
En tiiä saatana
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
